Corona Kukka.....

10.3.2018  Tehty teos. eli maalaus, asuin Vantaalla  ja tein sattumalta tämän jostain syystä tuolloin. Olin hyvin yksinäinen, tosin lapset kävivät katsomassa mutta minulla ei ollut silloin liioin ystäviä.Ajattelin itse ääneen ja toivoin voikun minun elämäni muuttuisi edes hitusenkin parempaan suuntaan.  Ja kyllä myöhemmin muuttuikin, kun löysin rakkaan joka minua polvillaan kosi minua. En voinnu vastustaa enkä kieltäytyä ja niin hellyttävillä silmillään sanoi minulle. Ja vaikka itsestäni en ollut enää kaunis, olin tosin ollut ennen mutta se siitä tosin en koskaan ollut lihava. Mutta minut turrutettiin lääkkeillä, jota en kyllä kellekkään anna anteeksi .Mutta tällänen maailma on jos uskoo kaikki, eikä pidä puoliansa. Nyt vaan uskon mikä on. En tiennyt tätä kukkaa tehdessä, että voisi tulla maan laajunen asia. Mutta mieheni sanoi 2019 jouluna kun syntyi maailma laajunen kaaos meinaan corona. Ja tämä taulu muistutti sitä, niin mieheni sanoi. Qlet sitten tehnyt ja nähnyt silloin asian mm coronan, jospa oisin tienny kun tein sen 2018. Qlisin voinnut pelastaa monia kertomalla tämän, mutta minäkään en voinnut tietää silloin. Mikä harmillista on, miksi monet ihmiset tämän coronan keskellä jätettiin pulaa .Koskee kaikkia ihmisiä, ketä enemmän ja vähemmän eikä ketää syyllisiä ole pelkästää. Luulenpa että tämä on kauan oleva kokonaisuuden summa, joka liittyy Raamattuun Johanneksen llmestyskirjaan. Nämä kun lukee niin ymmärtää merkityksen, minusta on aina on ollut niin että luontoa ei voita kukaan vaikka ihminen kuvittelisi vaikka mitä. Luonto on aina loppu pelissä viisain samoin eläimet, kun rupeaa katsomaan eläimiä. Jos on esim luonnon mullistus, niin eläimet vaistoo ja vaihtaa paikkaa suojaisimmille vesille. Sille et vain voi mitää,nämä on aina hälytys merkkejä milloin kannattaa toimia. Ja tlläinen tarina siitä syntyi, kestää vielä kun corona ei ole lopussa. Se jää nähtäväksi miten käy, ehkä sitäkään ei osaa kukaan aineka vielä sanoa.

Das Bild ist am 10.3.2018 entstanden. Ich wohnte derzeit in Vantaa, und habe dies nur aus irgendeinem unerfindlichen Grund gemalt. Ich fühlte mich sehr allein, obwohl mich meine jüngsten Kinder oft besuchten. Ich hatte kaum Freunde und dachte oft laut und hoffte mein Leben würde sich bald zum Besseren wenden. Etwas später geschah das auch, als ich meinem jetzigen Mann begegnete. Obwohl ich mich selber nicht mehr als besonders schön betrachten wollte, war ich doch sehr erfreut und eingenommen, und so sind wir also jetzt zusammen und verheiratet. Dass man mich eigenmächtigerweise mit Psychosemitteln dick gepäppelt hatte werde ich diesen sogenannten "Ärzten" niemals vergeben. Als ich diese Blume malte konnte ich natürlich nicht wissen dass diese eine Ahnung einer sich weltweit ausweitenden Katastrofe darstellen sollte. 2019 machte mein mann mich darauf aufmerksam dass diese Blume die sich ausweitende Coronakatastrofe symbolisiert. Wenn ich das gewusst hätte hätte ich vielleicht viele Leute damit warnen können, und es ist traurig zu sehen wieviele menschen in dem letztenJahr, dem "Coronajahr" darunter zu leiden hatten. Ich denke diese Situation ist das Entresultat einer jahrtausendlangen Entwicklung, die schon bildhaft dargestellt ist in der Offenbarung Johannis, und dass die weltweite Korruption und Gier, die durch die "Hure Babylons" dargestellt ist, am Ende zerschlagen wird und daraus eine neue Welt und Menschhit entsteht. Jetzt schon gibt die Natur uns Zeichen, die Vögel reden mit mir. In der Offenbarung sind statistische fakten aufgezeichnet, ein Drittel der Pflanzen- und Tierarten sind schon ausgestorben, ein Drittel der Weltmeere lebensunfähig, und vieles mehr, in der Offenbarung ist das Drittel das symbolosche Mass der Zerstörung. Zu welchem Ende die Entwicklung jetzt führt, wissen wir noch nicht, weil die Corona-Pandemie noch keine Anzeichen gibt zuende zu gehen. (dt. Oliver)

Heinolassa.... 5.5.2021 T.Seija Chiarina Kohlenberg

Myytävänä minulta esikoiskirjani Varpuli-poika ovh.30,00 p 0417175546 ja on minulta heti saatavana, ja postitettavana

Esittely kirjastani:Saksan kielinen varpuli-poika on valmis ja 7.5.2021 on malli kappale tullut ja tätä kirjaa myydään Suomessa että Saksassa. ovh 21,90.. Oliver Kohlenberg on tämän kirjan kääntännyt ja minä maalannut kuvani ja hahmoni suomen kielen Varpuli pojan olen alkujaan tehnyt itse. Tarina on minun keksimäni, tätä myydään sivullani  minulta voi ostaa täältä ..... eli minulta saa tilata varpuli-poika kirjan myös saksaksi ja minulta saa heti ovh hintaan 30,00e johon sisältyy postikulut....

Heinolassa.12.5.2021 t Seija  Chiarina Kohlenberg

Hei olen Seija Kaarina Kohlenberg :Olen itse oppinnut piirtämään ja maalamaan,minulla ei ollut mahdollisuutta käydä tähän kuvataide koulua.Kun rupesin tekemään Varpuli-poikaa maalasin joka päivä kuusituntia, minua eI kukaan neuvonnut,jouduin ottamaan kaiken Itse selville.tl

Varpuli-poika

Hei olen Seija Kaarina Kohlenberg ja käytän taiteilijanimeäni Chiarina, ja minun esikois kirjani ilmestyi 2.12.2020 ja olen itse maalannut hahmot eivätkä nämä ole kenenkään jäljitelmiäni ja samoin tarinani tein  aivan itse. Kirjani  ilmestyy myös saksankielisenä nimellään Der Weidenrutenbub lähipäivinä. Olen syntynyt Lahdessa ja asun tällä hetkellä Heinolassa ja minulla on tällä  sIvulla myös Varpuli-poika  kirjanI myynnissä. olen 54-vuotias  kuvataiteilIja olen käynnyt Rudolf-Steiner-koulua Lahdessa 3.-9. luokkaan asti. olen käynnyt myös meikkaaja-maskeerajan koulutuksen HelsIngissä.  Varpuli-pojan juoni kertoo: Varpuli-poika lähtee seikkailuun kun hän  on saanut perinnön ja ostaa laivan kalastajalta ja seikkailu alkaa tästä,  ja tässä esiintyy mm. merirosvoja, intiaaneja yksinäisen linnan arvoitus,missä on noita, ja Poko-karhu, linnanneito, peikkot, ja loitsut kuuluvat tarInaani. Ja  kesänäyttelyyni on luvassa uusia öljymaalauksiani, jotka liittyvät tulevaan kirjaani joka on jatkokertomus...  Harjoittelen myös tämän lIsäksi klassista laulua, etenkin. Italialialaista Nicola Vaccain etydilauluja ja Caccinin Amarillia.

 

 

Hallo, mein Name ist Seija Kaarina Kohlenberg, und ich benutze dazu den Künstlernamen Chiarina. Meine Erstveröffentlichung, das Märchenbuch für Kinder und heranwachsende Jugendliche hat den Namen dt. Der Weidenrutenbub (finn. Originaltitel Varpuli-poika). Das Buch ist in Finnland am 2.12.2020 erschienen und erscheint im Laufe der Frühjahres 2021 in Deutschland, auch bei BoD. Das Buch beruht auf meiner eigenen Erzählung sowie 37 Ölgemälden. Ich bin geboren in der Stadt Lahti/ Süd-Finnland, und wohne zurzeit in Heinola, einer ruhigen Kleinstadt eine halbe Stunde von Lahti entfernt. Ich bin jetzt 54 jahre alt und mit einem detschen Komponisten verheiratet. Ich verkaufe mein Buch, sowie alle kommenden auch hier auf meiner Webseite, sowie in Finnland via Buchhandel, und in beiden Ländern direkt über die  Ich habe in meiner Jugend 6 Jahre lang die Waldorf- (Rudolf-Steiner-)schule in Lahti besucht, dann eine Ausbildung als Maskiererin und Make-up-Künstlerin abgeschlossen und bin als Kunstmalerin slbstausgebildet, habe aber über 30 jahre Arbeitserfahrung.Ich studiere auch klassischen Gesang, am liebsten italienische Vokalmusik, wie z.B. Nicola Vaccai und Caccinis Amarilli. Kurz zur Handlung des Weidenrutenbubs: Der Weidenrutenbub hat ein Vermäctnis bekommen, und bricht auf, Abenteuer zu suchen. Er möchte die Welt kennenlernen, wo er alsbald sowohl Freunde wie Schwiereigkeiten antrifft. Und am Ende stellt sich heraus, dass er ein lange vermisster Prinz ist. Sein wahres Vermächtnis sollte eine stolze mittelalterliche Burg sein, deren Ritterwappen hier abgebildet ist. Diese ist die Burg Kahlenberg im deutschen Harz-Gebirge, die um 1220 erbaut wurde. Unser derzeitiger Familienname stammt in gerader Linie von dem Erbauer der Burg, Anselm von Kahlenberg, ab, nur dass sich das a in ein o verändert hat. Die Geschichte des jngen Weidenrutenbubs wird eine Fortsetzung bekommen. Näheres zur Geschichte der Anfänge der Burg Kahlenberg findet sich in den Büchern "Drei Rosen für den Ritter" und "Ein Schwert für den Kaiser" von Karl Friedrich Kohlenberg, Vater des Übersetzers (1915-2002). (deutsch von O.K.)

Heinola, den 17.4.2021

Seija Kohlenberg

 

Hi, I am Seija Kaarina Kohlenberg, born in Lahti/ South Finland i 1967, I use also artist pseudonym Chiarina. I studied in my youth 6 years at the Rudolf Steiner school in Lahti, and i have a professional education in make up artist and dancing teacher, and I am self employded to art painting. My first own book, a fairy tale with own oil paintings (37 pics) is published by BoD on december 2020 and will come out in german translaiting at spring 2021. It is available from me directly or via bookshops  like also to sing classical music, specially italian as Niccola Vaccai´s etydes and Amarilli by Caccini. To the story of my book (its in finnish language Varpuli-poika, in englich nearly Little Twig Boy): He has got a little heritage, and he wants to leave to learn to know the world. He buyis a boat from a fisherman and finds friends and difficulties. After a time goes clear that he is a lost prince from an old ridder family, and his true heritage is a middle age castle named Burg Kahlenberg, builded in beginning of 13th century, in the eastern part of Germany. (english by O.K.)

17th of April 2021 in Heinola

Seija Kohlenberg

Vaaleanpunaiset Lupiinit

Heissan,nyt eletään Heinäkuuta,tänään ollut lämmintä 24 astetta. Olen uinut ihanan lämpimässä vedessä sorsuleitten kanssa ja ruokkinnut heitä, lokkikin näyttää tyytyväiseltä kun saa hyvää tehtyä leipää koska olen tehnyt itse, jossa on ravintorikasta leipää...

 

käyn  mieheni kanssa kaksi tai useammin päivässä lammella,  välillä näämme pienen hiirenkin juoksevan hakemassa ruokaa...

niin niistä lupineista: otin kuvan koska  nämä vaaleanpunaiset herätti huomiota, tästä tulee kaunis muisto, kun olin muuttannut Seinäjoelle 2008-2009, olimme lapsien kanssa kävelemässä pellolla kasvoi valtava määrä lupiineita, oli erityisesti sinisiä harmittaa kun en silloin ottanut kuvia...

 

minun ei olisi ikinä pitänyt muuttaa mihinkään Pohjanmaalle,ei näihin ihmisiin päässyt edes juttusille, näytti niin sisään lämpiävää porukkaa. - hyvin vaikeata mutta uimassahan minä kävin paljon lasteni kanssa  kunnes heidät vaan otettiin huostaan... kyllä  olisi pitänyt vaan tajuta lähteä  muualle missä saa olla rauhassa- vikatikki lähteä takasin maksamaan Helsinkiin ylisuuria vuokria, vaikka olisi viimeinen paikka! En lähde maksamaan näin kalliita asumisesta, mitä halvempi on asua sen enempi on turva elää ilman tukiviidakkoa - ja olen päättännyt pysyä erossa näistä, ei nämä loppupelissä auta ihmistä vaan joudut maksumieheksi: varsinkin nämä takaisin perinnät! siihen se perustuu ja pahimassa tapauksessa olet jatkuvassa velkakiertessä: pois näistä -  mitä vähempi sen parempi ...

no tulihan nämäkin paikat koettua ...no tosin en asunnut kuin  kolme vuotta Seinäjoella... sellainen tarina tällä kertaa

Heinolassa...12.7.2021

Seija Chiarina Kohlenberg

ROSAROTE LUPINEN

Hallo, jetzt haben wir Juli und 24 Grad Wärme. Ich habe im warmen Seewasser geschwommen, mit meinen Entlein, und ihnen zu essen gegeben, auch die sonst hungrige Möwe machte einen zufriedenen Eindruck, wo sie selbstgebackenes und nahrhaftes Brot bekam.

Ich bin mit meinem Mann immer 2 oder 3 Mal täglich am Seeufer, manchmal flitzt auch eine Waldmaus über den Weg und findet Nahrung.

Diese Lupinen: ich nahm sie auf, weil sie mir auffielen, selten sieht man soviele rosarote an einem Ort, und sie weckten eine schöne Erinnerung:

Als ich 2008-2009 nach Seinäjoki in Ostbotnien zog, ging ich mit meinen Kindern am Feldrain spazieren, wo vieleLupinen blühten, am meisten blaue, auch rote und weisse durcheinander, leider habe ich damals nicht fotografiert.

Ich hätte nie nach Ostbotnienziehen sollen, die Leute dort kann man nicht richtig kennenlernen, sie sind ei in sich verschlossenes Volk. -  Aber ich ging auch dort oft schwimmen, zusammen mit meinen Kindern, bis sie mir plötzlich weggenommen wurden...

Natürlich hätte ich begreifen müssen sofort abzuhauen, irgendwohin, wo ich meine Ruhe gehabt hätte - es war ein grosser Irrtum zurück nach helsinki zu gehen und ûberhöhte mieten zu zahlen! Das tue ich auch nie wieder, je billiger man wohnt, desto weniger ist man auf das Gewirr von sozialen Paragrefen angewiesen... - und ich habe beschlossen, mich von diesen zu distanzieren, denn am Ende helfen sie ja niemandem, sondern was man bekommt muss man irgenwannhochverzinst zurückzahlen! Bestenfalls findest du dich in einem wahren Spinnennetz von Schulden: Weg von alledem! Je weniger du zu tun hast mit den Bürokraten, desto besser...

Nagut und schön, habe ich durchgemacht... zwar nur drei Jahre in Seinäjoki... das war diese Geschichte. (dt.Oliver)

linnunpää joka suojelee munaansa.hinta alkaen2000€ tehkää tarjous öljy kankaalle

Teoksen nimi:Linnunpää jossa muna ja kaksi ovea... maalaus, miten se syntyi... maalaus syntyi niin että olin maalannut linnun muodon pään,  ja maalaus eteni niin että ainoastaan käytin vapaata kättä: tarkoitan sitä niin etten ollut tehnyt mitään rajauksia ja sitten vasta maalaan. Minun tyliini on niin että tarinan täytyy edetä maalatessa ja vapaasti niin kuin siinä olisi tulossa aina uusi tarina, tätä teosta maalasin yöhön asti.

Heinolassa 18.4.2021, Seija Kohlenberg 

 

Dieses Gemälde heisst: Ein Vogelkopf, und dabei ein Ei und zwei Türen.... wie ist es zu dieser Arbeit gekommen?: es begann damit, dass ich einen Vogelkopf gemalt hatte, und dann weiter malte. ohne feste Pläne, aus freier Hand, dh. dass ich keine Vorzeichnungen oder Begrenzungen geplant hatte. Mein Stil beruht darauf, dass die Erzählung, die im Bilde wohnt, sich selber findet und weitererzählt wird, sodass sie immer neue Geschichten witererzählt, dieses Gemälde habe ich eines Abends bis in die nacht hinein gemalt.

Heinola, den 18. April 2021, Seija Kohlenberg.

Puhalluskukat......

Olimme  kerran täällä Heinolassa  mieheni kanssa kävelemässä,hän yllättäen huomasi  puhallus kukat.

Ja sai hienon ajatuksen,   otti siitä metsä polulta yhden puhallus kukan ja puhalsi minun hiuksiini sen...

Sitten kikattelimme kuin oltaisi oltu lapsia, välillä tuntuu kun oltaisi tunnettu toisiamme jo silloin...

mutta minäkin puhalsin minun mieheni hiuksiin, untuvaisen ihanan ihanat puhalluskukan hituset

joka leijaili ihanasti taivaallisesti hänen hiuksissaan...ja hymyili iloisesti ja lopulta otin näistä puhalluskukista kuvan, olin aina näistä tykännyt jo lapsena.....

Kirjoittannut Seija Chiarina Kohlenberg 

30.7.2021

 

Hyljätty ja rapistunnut vene.....

Heissan näin kesäisenä päivänä,  vaikka täällä Heinolassa ei paista aurinko. Eilenä kävin uimassa, sukeltaminen on ihanaa kun on silmät auki kun näkee mitä veden alla on. Tämän kuvan otin lähellä uinti paikkaa Heinolassa, varmaan aikoinaan jätetty vaan rapistumaan ties vaikka kyseinen ihminen kuollut.Ja siksi käynnyt tälle veneelle näin, tästä tulee mieleen yksi lapsuuden muisto. Kun kävimme koirani kanssa,  äitini  siskoni kaksoisveljeni  marjastamassa, mustikoita ja myös löysimme paljon punasia terttuja.  Eli vattuja kun olimme keränneet riittävästi, kävimme uimassa lempipaikallamme kyseinen paikka oli myllypohjassa,  kymijärvi ja kävelimme usein.  Kun lähdimme takaisin päin metsäpolulle oli veneitä, mutta ei näin mitä kuvassa on  ja muistan kun siinä oli katiska johon oli mennyt lintu. Jota oli yrittänneet muut linnut syödä, muistakseni avasin ja päästin kuolleen linnun pois ja sitten lähdimme harmaalla kupla volkkarilla ajelemaan kohti launetta kotia päin, koska se oli siskoni auto tälläinen tarina tästä tuli....

kirjoittannut Heinolassa Seija Chiarina Kohlenberg 15.6.2021

VIERASVENELAITURI,HEINOLA....

 Hei otin kuvan Heinolassa,  koska olen ihaillut tätä venettä tämä vene  vie

 

ihmisiä että voi tilata mm Hääjuhliin Syntymäpäiviin myös muihin tilaisuuksiin....

Nyt tuli muutama rivi tähän kuvan aiheeseen.

Kirjjoittannut. Seija Chiarina Kohlenberg

27.7.2021 unikeon päivänä läpötila ulkona 24 astetta...

Ei myytävänä...

Teoksennimi.Lintu sininen, omistettu omalle linnulleni baabilleni.

Hei  tein tätä maalausta Vantaalla ,olin niin elämääni tyytymätön, kun olin suurimman ajan yksin mutta tämä lintumaalaus kohtasi minun tulevani miehen joka on erittäin kaunis asia jota en unohda koskaan ja menimme pian naimisiin koska me rakastuimme ensinäkemältä ja kun muutimme Heinolaan tapasin erikoiset lintu ystäväni joka oli hyvinsamannäköinen lintu minkä olin maalannut mutta tosin ei ollut sininen mutta tyypiltään samanlainen. lintu mutta muistin  erään asian olin pienenä  kymmen vuotiaana löytännyt  ojasta  linnun Sen siipi oli  vaurioittunnut, otin kämmeniin pienen linnun ja nostatatin niin monta kertaa että lintu pystyi lentämään. tämä oli paikkana lahti laune

Diese Gemälde, der Blaue Vogel, habe ich schon vor drei Jahren in Vantaa gemalt, zu einer Zeit wann ich wirklicch nicht zufrieden mit meinem Leben war. Mein Zukünftiger Ehemann hat das Bild gesehen und wir haben uns getroffen ind ineinander verliebt. Wir sind dann zusammen hierher nach Heinola gezogen, und hier habe ich einen sonderlichen Vogel am Seeufer getroffen, und ich hatte schpn vor 40 Jahren als Kind einen kranken Voel gefunden, und diesen gesund gepflegt. der ist zwar nich blau, aber sonst ganz wie der von mir gemalte. Ich habe ihne zuhause gepflegt bis er wieder fliegen konnte.

Heinolassa, in Heinola 19.April 2021

Seija Kohlenberg

 

Satuiset, mansikkakukat.....

Elipä kauan kauan sitten muinoin mansikkalintu, jota sanottiin mansikkahaikaraksi; hän aluksi väijyi kaikkialla mansikka mailla...

hän keräsi niin paljon että rikastui niillä aluksi, koska tämän mansikkahaikaran oli tarkoitus pelastaa sairas lapsi, joka oli kuvan kaunis tyttö, jollla oli pitkät hiukset , johon haikara oli ihastunut... 

koska hänellä oli hyvätahtoinen sydän, haikara sai osalla mansikoilla  rakennettua oikean linnan jota kutsuttiin mansikoitten ihme linnaksi;

ja sinne muutti hänen seurakseen lintuystäviään ja tyttö parani niillä mansikoilla mitä hän oli muinoin kantannut , ja nämä linnut puolustivat pahoilta sairauksilta -  niin aina huhuttiin, ja tyttö sai elää onnellisen suojatun elämän linnassaan ystäviensä kanssa.  .

14.8.2021

Seija Chiarina Kohlenberg

Omenapuun,kukat....

Tämä kukka on omenapuun, joka sijaitsi lähellä rantaa ties vaikka tässä vieressä on joskus ollut mökki... Mutta tänä vuonna tämä puu kukki ihania versoja,

kävin tuoksuttelemassa nenääni ihania tuoksuja ja sanoin itsekseni kun seisoin sen puun luona, oletpa kaunis ja mitkä ihanaiset taikakukat niissä oli. Kaunein tuoksu minkä olen  kokennut, en edes muista sitä oliko minun lapsuudessa ollut samaa...

Vaikkakin oli ollut  ihania istuttamia omenapuita, ja ruusuja ja neilikoita ja paljon muita etenkin sen muistan meidän pihallamme oli maukkaat omenakuulat....

Tälläinen pieni tarina tässä tuli....kirjoittannut....Seija Chiarina Kohlenberg.....

2.8.2021 Tänään on täällä 14 astetta lämmintä....

Ketunleivän kukkivat kukat......

Olin jälleen mennyt ihailemaan mieheni kanssa  luonnon ääniä ja metsää, jotka moni on unohtannut ikiiajoiksi, ihmettelen hyvin paljon miksi ihmiset unohtivat. Metsäkävelyt ja tuoksujen haistelemisen, sillä metsässä tuoksuu ihanineen touksuineen ihana tuoksu. Minä olin unohtannut, minä en vaan voinut vaikka olisin aina halunnut mennä kävelemään ja tekivät minulle mitä tekivät, esim sienestämään ja marjastamaan ja ihailemaan metsän luomuksia ja usein keväällä aloitan uimisen ja paljain jaloin kävelyn. Kun ruoho rupeaa kasvamaan vähän, voi mikä taivaan lahja, ja kiljua itsekseen ja huudahtaa kuin pieni lapsi ja mikä riemun kevään tuntu. Kävellä paljain jaloin tähän kuvaan sanoin sanoa, en ole tälläisiä valkoisineen kukkia nähnyt miesmuistiin. Tälläistä rykelmää valkoisineen puhtaineen kukineen, ketunleipää, ihailin tätä kukkaa niin paljon huudahdin miehelleni kun näin. Voi luoja  miten kauniit ketunleivän kukat, ja onneksi oli kamera mukana ja otin kauniista luomuksesta kuvan, En ole nähnyt vastaavaa pienenä tosin muutaman siellä metsässä ja maistelin, 4vuotiaana pari kukkasta silloin metsässä. Mikä ihanainen maku jota piti saada maistaa  silloin aromineen makuineen, joka käy myös salaatteihin asuin silloin myllypohjassa.  Ja olin pieni 4vuotias, asuin omakotitalossa järvenrannalla sitä sanottiin Kymijärveksi ja meillä oli skotlannin paimenkoira jonka nimi oli Lei. Tykkäsin siitä koirasta hyvin paljon ihmettelin silloin ihmeellisenä kun koirani sai nukkua talvipakkasessa koirankopissa ja olihan meillä 3 haukkaa isäni pelasti talvella nämä haukat. Söivät meiltä pöydästä, jopa kädestä muistaakseni annoin.  Talven yli olivat ja keväällä oli tarkoitus päästää pois, mutta olivat niin kesyyntynnyt etteivät meinaneet lähteä pois  mutta päättivät sitten lähteä ties missä heidän jälkeläisiä olivat. ja on ja jos olisin saanut päättää talon suhteen, en olisi ikinä lähtennyt  ja myynyt taloa siinä oli myös järvi vieressä. Joka ei ole enää sellainen kuin oli, siihen rakennettu rykelmiä saman tapaisia taloja jotka minusta ovat persoonattomia taloja. Jotka omistavat rikkaat, rahalla vaan ei saa aina sielukkuutta. Se on taitolaji joko se on tai ei tälläinen kertomus tällä kertaa...Lisäsin myös tähän sen että, aamun sarastaessa kannattaa lähteä ensimmäisen kerran kävelemään metsän ääniä haistelemaan.... 

DER BLÜHENDE HASENKLEE (Sauerklee)

Wie schon so oft, war ich mit meinem mann hinausgegangen, die natur zu bewundern, dei Stimmen des Waldes, was so viele für alle Zeiten vergessen haben, und ich wundere mich immer, wie man soetwas vergessen kann, Waldspaziergänge und die Düfte, denn im Wald duftet es immer. Auch ich hatte vergessen, obwohl ich nicht wollte, nur weil man mir eben das alles angetan hatte, konnte ich nicht all das tun was ich liebte, Beeren und Pilze sammeln, und die Schöpfungen des Waldes bewundern, und oft begann ich im Frühling zu schwimmen und auf blossen Füssen zu gehen, sobald das Gras etwas gewachsen war. Das ist wie ein geschenk des Himmels, und ich jauchze und singe, und so schöne Blumen habe ich seit langer Zeit nicht mehr gesehen. Ein ganzes feld, Hasenklee, ich finde dies Blumen eben so wunderbar! Gottseidank hatte ich den Fotoapparat dabei, und so nahm ich die Blumen auf. Ich hatte zwar schon om Alter von 4 Jahren diese Blumen gesehen, und auch mal probiert, und sie schmeckten phantastisch gut! Und der hasenklee passt auch als gewürz zu Salaten. Wir wohnten damals in einem Eigenheim am Seeufer, und wir hatten einen Schottischen Schäferhund, der hörte auf den Namen Lei. Ich liebte ihn und fand es seltsam, dass er im kalten Winter draussen in der Hundehütte sein musste. Und dann hatten wir drei Falken, die Papa vor dem Frost gerettet hatte. Sie frassen vom Tisch und sogar aus der Hand. Sie sollten überwintern und im Frühjahr in die freiheit entlassen werden, waren aber so zahm geworden, dass sie garnicht mehr wegfliegen wolten. Dan flogen sie doch weg, und der Himmel weiss, wo sie und ihre nachkommen sind. Wenn es nach mir gegangen wäre, dann hätte ich das haus nie verkauft, aber jetzt ist die gegend nicht mehr das was sie einmal gewesen war. Heute sind docht gleichförmige unpersönliche Häuser, die teuer und nur für die Wohlhabenden sind, aber unbeseelt sind. Und gerade dies wollte ich nun erzählen... und füge noch hinzu, dass es immer wohl tut, beim ersten Morgenschimmer in den Wald zu laufen und den frischen Duft einzuatmen... (dt. Oliver)

Heinolassa...Seija Chiarina Kohlenberg 21.5.2021

Kaukaisessa Metsässä....

Kummitus Tarina..... Kaukaisessa Metsässä....

Kauan sitten eli kuningas, jolla oli isoin linna, mikä oli mahtavin koko maailmassa... ja hänellä oli kolme poikaa.

1. poika oli luonteeltaan mahtavin ja oli suuruudenhullu kuten hänen isänsäkin..

2.poika, jota oli helppo käyttää hyväksi koska uskoi kaikkeen mitä toiset sanoivat...  hän oli hyvä tahtoinen.

3 poika sai suosion, ja kaikki kunnioittivat häntä, koska hän sai isältään rahaa jota jakeli kyläläisille.... 

Tarina jatkuu -  kaukaisessa linnassa sanottiin että joka ajattelee rahaa ja jolla on valtaa niin kummitus voi suuttua, ja  silloin loppuu raha, ja se päivä sitten tuli kaikille: se isän piti sanoa pojilleen...

minulla ei ole  varaa pitää, kuin yksi, ja sehän oli selvä toisille pojille -  kuka sai jäädä, joka oli ensimmäinen joka oli luonteeltaan kuin oma isänsä niin nämä  kaksi muuta lähtivät eväs reppu selässä toinen jatkoi syvälle metsään ja toinen sanoi veljelle, jos sinulle tulee vaikeaa, tule vuorille, sillä minä lähden sinne.

Näin tapahtui: kerron ensimmäisenä mitä tapahtui sille joka lähti vuorille,hän oli hipumassa pitkää ylämäkeä vuorille, kun hänen vastaan tuli paimentolaistyttö.

 Hän sanoi pojalleen, mikä muukalaisen toi tänne,hän kohteliaasti esitti otsensä: - minun nimeni on Iisakki, sanoi ystävällisesti...

- minun nime, sanoi paimentolaistyttö, on Sariina, muukalainen kertoi, että isäni ajoi linnasta pois, koska oli kauheita tapahtunut, ja Sariina sanoi: - tule minun matkaan,  pääset turvaan ja tästä jatkuu lisää huomenna

t Seija Chiariina Kohlenberg

tarina jatkuu-----

Iisakki ja Sariina lähtivät vuorille. matkalla hän kertoi, että meillä on paljon lampaita ja kilejä, kukkoja,  ankkoja, kissa ja koira. - Ja isäni on sairas mutta olen yrittänyt piristää ja parantaa luonnon maidolla, sanoi Sariina.Iisakki oli mietteliään näkoinen, ajatteli itsekseen, Sariina kysyi, - mitä mietit ja lisäsi ehkä isäni piristyy kun näkee sinut.Sariina sanoi, -  kohta ollaan perillä, Sariina sanoi, -  kaikki eivät tiedä että asumme täällä, on rauhallista asua, kun  luonto ja kaikki on lähellä...

 Sariina sanoi: - tänne on pitkä matka kun tapasin sinut, niin siitä on noin 7 kilometriä meille: nyt he olivat perillä.

Isä huudahti: -  kiva kun tulit, olin niin yksinäinen täällä, ja ajattelin, ettet enää tule, luulin, että onko joku niellyt sinut? 

Sariina sanoi: -  löysin muukalaisen. -  voi hyvä tavaton, sanoi vanhamies ja esitti itsensä isännäksi vaikka olikin kipeä.

Isäntä piristyi kun näki pojan ja kysyi, -  mikä tuo sinut tänne..Iisakki sanoi, että meitä on kolme veljestä ja isäni on ahne ja yksi pojista sai jäädä... 

koska oli hänen kaltasensa. - voi, mies sanoi, miten toiselle, sanoi vanha mies: no me erosimme, ja hän lähti kaukaiselle metsälle, koska se oli metsän nimi. 

Ja sanoin, että tulisi vuorille jos hätä tulee...isäntä oli mietteliään näköinen. 

Isäntä kysyi, -  kukas sinun isäsi on..... - olen kruunun perijä isoimassa linnassa koko maailmassa sanoi Iisakki....isäntä sanoi: -  ajatella nuorukainen joka on prinssin alku, - niin tupataan sanoa täällä päin, mutta harvoin kohtaan kuninkaallisia ihmisiä, ja sanoi pojalle: - tuletko pojakseni, niin autan sinut alkuun, sanoi isäntä niin Iisakki katsoi Sarinaan ja hymyili hänelle ja isännälle.

Ja vastasi, -  kyllä minä tulen ja paijasi isäntää ja isäntä sanoi voi sinua poika ressu...

tarina jatkuu....

Kun Iisakki oli halannut isäntäänsä, ja sanoi hänelle, -  kyllä täällä teillä on kotoinen olo. -  voi miten ihanaa, sanoi isäntä ja Sariina. Iisakki hymyili heille ja  isäntä ja Sariina sanoivat  Iisakille:

- Me asumme vuoren sisällä, täällä meillä on tilaa, ja täältä pääsee toiseen maailmaan. - Niinkö, sanoi Iisakki, -  en ole vielä vienyt sinua vaan sinne, isäntä sanoi vuoren oven suulla,  ja sanoi vielä Iisakille, - ethän kerro tästä kenellekään muuten kuin minun luvallani, koska haluan aina varmistaa kuka tulee meille kylään.Iisakki sanoi: - en kerro.  -  hyvä niin, sanoi isäntä, koska oli pojalleen esittäytynyt sillä nimellä.

Ja isäntä alkoi kertoa vielä, että olin tullut nuorukaisena tänne ja löytänyt turvallisen paikan.

- voi juku pätkä, sanoi Iisakki, ja isäntä hymyili ja sanoi, -  on sinulla iloinen veitikka silmä kulmassa... 

iisakki sanoi, mitäs sillä tarkoitit? Tällä tarkoitetaan hyvää huumorin tajua, sanoivat isäntä ja Sariina.... tarina jatkuu huomenna....

 

Vuoren suulle oven isäntä oli tehnyt kivestä käsityönä, tarkoittaa, että useita vuosia oli mennyt ja ovi oli puulla varmistettu sisältä päin ettei kukaan tule tunkeutumaan tänne, ja sisältä päin tehty lukko, johon mahtui avain; räätälillä tehty yksilöity avain. Niin isäntä sanoi Sariinalle ja Iisakkille, ja nyt kävelemme sitten toiseen maailmaan, josta kukaan ei tiedä.

 Ensiksi kun täältä kävelivät kosteaa tunnelia, linnut näyttivät aina tietä, muuten olisivat olleet, isäntä eksyksissä, koska tämä matka vuoren sisällä on noin 10kilometriä, isäntä sanoi Iisakille, -  täällä muinoin oli alkuasukkaita asumassa, ja siksi näissä kallioissa on  hienosti kirjailtuja kirjaimia ja kuvia, koska heillä oli tapana laittaa viestejä salakielellä. -  Voi miten jännää, sanoi Iisakki, -  eikö vaan, sanoi isäntä minulle; tämä on aina jännää! -  vai niin, sanoi Iisakki, ja he hymyilivät toisilleen. 

Isäntä sanoi: -  täällä on lämmin lähde, missä voi uida: jos haluat voit uida ja peseytyä, se virkistää sinuakin ja Sariina ja minäkin voimme tulla kanssasi. 

- Sopiihan se sanoi Iisakki ...isäntä sanoi: - linnut visertävät, kun olemme perillä, siellä on paljon puita ja puroja ja kukkia....ja lisäsi että tätä on sanottu nuoruuden lähteeksi; - niin siitä muinoin kuiskailtiin....

tarina jatkuu huomenna...

 

He olivat pikkuhiljaa olleet jo aivan uuvuksissa, koska tänne matka oli pitkä ja raskas, vaikka se on vain kymmennen kilometriä, mikä vastaa noin kolmenkymmennen kilometriä, mutta aina  tänne jää, sanoi isäntä.

Ja sanoi: -  nyt alkaa kuulua linnun liverrystä ja sirkutusta, nyt olemme nuorukaiset perillä, sanoi isäntä heille ja Sariinahan tiesi, milloin sunnilleen ollaan perillä. 

- Nyt pääsette nuoruuden lähteelle, mistä aina kuiskailtiin kylällä, isäntä sanoi: - menkäämme uimaan ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä, sillä täällä oli erillainen aikakäsitys.

Isäntä sanoi: -  tällä on myös lämpöisiä lähteitä, linnut juttelivat samalla ja olivat iloisia nähdessään uuden tulokkaan muunmuassa Iisakin.Täällä oli heleän vihreitä puita ja hyvin voivan oloista kasvillisuutta ja kauniita kukkia ja lintuja, jotka olivat iloisia ja onnellisia nähdessään heidät, ja kävelivät vastaan ja sanoivat, -  tulkaahan jo meidän seuraksemme uimaan lämpöisessä lähteessä...

nuoret kikattelivat ja räiskyttelivät toisten päälle vettä, ja isäntä oli iloinen nähdessään, hänellä oli hymy huulillaan ja linnut huomasivat sen ja lauloivat Iisakille ilosanomaa....

Isäntäkin  juoksi kuin mikäkin nuorukainen kepein jaloin, vaikka olikin ikää, Sariina sanoi isännälle, -  et sitten olekaan enää kipeä, kun jaloistasi melkein lähti kuin mikäkin kipinä: taisit innostua tästä Iisakin pojasta, sanoi Sariina, -  niin taisin, sanoi isäntä, ja Iisakki katsoi hymy huulillaan: -  no tulehan nyt uimaan meidän kanssamme ja nautitaan näistä metsän eläimistä ja kauniista auringonpaisteesta tokaisi Iisakki... - tottahan toki sanoi isäntä.

  tarina jatkuu huomenna.....

Kun he kaikki olivat peseytyneet kuumista lähteistä, Iisakki tunsi itsensä hyvinvoivaksi ihan kuin häneen olisi tullut lisää energisyyttä, näin sanoi Iisakki, ja isäntä: -  niin minäkin poikaseni,  nyt en enää tunne että olisin huonovointinen, Sariina leikitti isälle, - kyllä sinä olet  kelpo vaari. Niin tietysti, tokaisi  Iisakki.

 Linnut visersivät  heille siivet isoillaan, odottivat: -  no mitä nyt, sanoi Iisakki ja isäntä sanoi: - linnut vievät meidät selässään. 

- Jokaisella on oma lintunsa ja niitten ohjeita pitää noudattaa: menemme kaukaiseen metsään  ja siellä keskellä on iso linna  joka muinoin hylättiin! -  voi juku pätkä, sanoi Iisakki....  Miten on mahdollista että menemme samaan metsään, kuin veljeni, sanoi Iisakki.

Isäntä sanoi -....menemme veljesi luokse  auttamaan... sillä hän ei selviä ilman meitä; siksi meille on annettu  tehtävä, minkä lintu sanoo matkalla kun olet hänen selässään.....

tarina jatkuu huomenna

Sariina sai keltaisen linnun, jolla oli isot ja valtavat siivet, kooltaan niin isot että jaksaa kuljettaa ihmisen   selässään.... 

ja Iisakki sai lintu sinisen, jolla myöskin oli valtavan isot siivet..... ja hänkin jaksoi kuljettaa ihmisen  selässään....

Isäntä valkoisen, jolla oli kauniin ihanan valkoiset siivet, joilla hänkin jaksoi kuljettaa ihmisen selässään.....

tarina jatkuu huomenna sillä  linnut antavat heille tehtävän.....

Sariina nousi keltaisen linnun siivin selkään istumaan: -  minä vien sinut ja sinä pääset linnaan joka on kauan kauan sitten hylätty: siellä linnassa  on pahat voimat ja siellä kummittelee: sinun pitää saada hyvin vanha esine  oikealle ihmiselle... sillä jos se joutuu väärälle ihmiselle tai on joutunut, ne voimat voivat tehdä sellaisille ihmisille vääriä:  jos löydät oikean ihmisen, niin se alkaa soida, -   soida ilosanomaa ihmisille ja jopa parantaa sairaita   ympäri maailmaa.

Pystytään parantamaan rukoilemalla hyvillä valoisiilla ajatuksilla, ja  sinun tehtäväsi on se, tämä lintu lauloi hänelle: - älä vaivu epätoivoon, jos  sinulle tulee vastoinkäymisiä, pyydä apuani sillä annan keltaisen sydämeni lahjaksi: siinä on untuvaa päällä: kutsu minua silloin jos joudut pahaan pulaan, eli ylitsepääsemätön asia!  Mutta lintu varoitti: älä tee enempää, kuin mitä olen sanonut, sillä muuten joudut ansaan, mistä et selviä ikinä, koska sieltä ei ole pääsyä takaisin. 

Sariinalla oli silmät märkinä, koska kyynel tuli poskelle, ja niin antoi lintu rohkeutta Sariinalle: -  muista luottaa vain itseesi, sillä löydät suuren voiman hajottamalla tämän!

Näin lintu sanoi,  ja Sariina lupasi ja lähti kipuamaan vanhaa linnan rinnettä ovelle ja vilkutti.... ja lintu lauloi hänelle...

tarina jatkuu huomenna ....

Lintu sininen sanoi...heleän kirkkaalla äänellä joka osasi laulaa, sanoi: - sinut Iisakki otan mukaasi....

Niin Iisakki meni hänen selkäänsä  ja lintu sinisellä oli valtavat siivet sillä niillä oli helppo lentää ja kuljettaa nuorukaista.... lintu lauloi Iisakille ja sanoi:

- sinun tehtäväsi on...pelastaa veljesi sillä hän  ei ole luonteeltaan sama poika kun erositte sillä hän on joutunut pahan loitsun palvoihin! Iisakki sanoi: -  minä varoitin häntä. - Jos tarvitset apua, tule vuorille, lintu sanoi. - Se kävi niin nopeasti ja salakavalasti eli huijaamalla, - voi sanoi Iisakki, -  annan nyt tehtävän sinulle... sinun pitää laulaa niin korkealle, että saat sen rikki sen jälkeen veljesi on vapaa; jos tarvitset apuani, annan sinulle kukan sinisen joka on höyhenillä päällystetty, ja et saa tehdä muuta kuin tämän tehtävän, muuten vaivut samaan josta ei ole pääsyä pois!

Iisakki sanoi: -  teen mitä pyydät. Lintu sanoi: -  alamme olla  syvällä metsässä,  kun  hän hyvästeli ja sanoi: -  kun olet tehnyt tehtävän, tulen silloin hakemaan teidät pois.... Iisakki sanoi ihmeissään:  miksi tässä näin kävi, mitä isäntä oli sanonut? 

Lintu sanoi: - en voi vielä kertoa, tiedät sen sitten myöhemmin...   Iisakki lähti kävelemään  syvälle metsään ja heilutti kädellä ja paijasi lintu sinistä... linnulta tuli kyynel silmäkulmasta ja se sanoi: -  sinä selviät tästä sitä ennen kuin lähti kävelemään syvälle metsään ... lintu lähti lentämään yläilmoilleen....

tarina jatkuu huomenna...

 

 

 

Kummitustarina... kaukaisessa metsässä

 

Ja heilutti siipiänsä.

Kolmas lintu oli valkoinen, ja sillä oli siivissään ja pyrstössään helmiä, jotka olivat vain kasvaneet siihen, ja jotka olivat punaisia, sinisiä ja keltaisia väriltään. Sillä hän oli taikalintunen. Hän sanoi vienolla äänellään: sinä sitten viimeinen taidat olla.

Isäntä itse oli ja niin itsensä näköinen, sillä isäntä oli vanha mies... mutta hänellä oli tummat puolipitkät hiukset...

- Et taida olla vain isäntä, mutta et halua paljastaa nimeäsi - tiedän sinun nimesi, mutta jääköön tuonnemmaksi ja salaisuudeksi. Kerrot sitten aikanasi.

-niin kerron, sanoi isäntä.

Lintu sanoi: kapuahan minun selkääni, sillä nyt lähdemme... kerron matkalla sinulle tehtävän.

Ja tällä linnulla oli suuret siivet, jotta muut linnut eivät olisi päässeet hänen ylitse, sillä kun hän niitä levitti, hänen siipensä olivat suuret.

- Sinun tehtäväsi on olla valontuoja, sillä sinä tuot ilosanoman jokaisen sydämeen, jopa niille pimeässä, jotka ovat joutuneet siihen loitsuun, sillä sinun pitää tuoda uskoa heidän sydämeen, ja saada heidät ymmärtämään, nuorille ja vähän vanhemmille, että tämä on hyvin vaarallista...

Lintu sanoi: -  en lähde luotasi pois, mutta en ole koko aikaa lähelläsi, sillä olen taikalintu.

-Niinkö? sanoi isäntä.

- Kyllä - ja annan sinulle tähden,- sillä kutsut minua jos sinulla on ylitsepääsemätön tarve. Lintu sanoi myös - siellä on paljon kummituksia ja menninkäisiä - ja haltija sinun pitää aluksi löytää, mutta sen pitää olla hyvä, sillä varo joutumasta johonkin, mistä ei ole pääsyä!

- Sinulle on enemmän tehtäviä, mutta sinut palkitaan, mutta muista aina vain uskoa vaistoosi, se kuljettaa sinua aina - sanoi lintu ja katsoi, kun isäntä lähti suuntaamaan ensin metsään - ainakin niin hän uskoi, ja isäntä vilkutti...

- kutsu sitten, sanoi taikalintu

(tästä sitten jatkuu huomenna tarina...)

Sitä ennen isäntä sanoi: - teen voitavani, sen mihin pystyn...

- usko itseesi, sillä sinä voitat sen...

Minä olen tekstikappale. Kirjoita tähän mitä haluat.Voit kertoa tässä vaikkapa hieman itsestäsi tai sivujesi tarkoituksesta.

kUMMITUSTARINA KAUKAISESSA METSÄSSÄ OSA 3

Sariinalla alkoi sydän jyskyttää puolelta toiselle, se löi tuhatta jasataa, kun häntä pelotti ja jännitti. Yhtä aikaa, ja niin vapisutti. Ja sydän jyskytty. Hän katseli vanhaa linnaa, kun lintu oli tuonut hänet tänne. Hän teki havainnoin, että linna oli hyvin arvokas ja vanha. Ties miltä ajalta onkaan rakennettu, mutta kyllä tämä vielä selviää...

Tämän linnan vaikutuksena oli , että köynnöskasvit kasvoivat seiniä pitkin, ja siinä oli paljon pieniä lehtiä ja piikkipuita. Tuli mieleen köynnöskasvit, ja siinä oli utuinen ja sumuinen vaikutelma. Ovi repsotti, koska sitä ei oltu korjattu ties miesmuistiin. Ja hän seisoi oven edessä, joka oli kaarella oleva ovi, ja oven nuppi oli niin pahasti ruostunut, niin vanhaksi muuttunut ruosteinen väri. SEn alle oli jäänyt kahva, jolla oli joskus koputettu ovia, mutta Sariina hillitsi itsensä, ja avasi oven nupista, josta kuului kauhea nirinä ja narina, joka tuntui korvissa asti... raakaisuääni, kun hän avasi oven.

Ja hänen edessään seisoi, kun hän tuli linnan sisään, ja laittoi narahtavan oven kiinni, ja vanha nainen seisoi siinä, yleisvaikutelma oli, kun ajatteli, - vanha nainen katsoi häneen tuijottavasti... katsoi isoilla silmillään, ja se oli kiusallista. Hän sai taas ajatulset kasattua, ja hän ajatteli hänen olemustaan, hänellä oli hopeanharmaat hiukset, lyhyehköt, joskus vuosisadan alun tyyliin, ja ne olivat korkkiruuvikiharat. Niitä oli tapana tehdä joskus muinoin, ties miesmuistiin, - niin ennen vanhaan. Niin kertoi hänen mummonsa joskus.

Hän oli pukeutunut vanhaan koltuun, eli mekkoonsa, joka vanhanaikainen ja väriltään keltainen, ja essu oli väriltään sininen.

Voi taivas! hän ajatteli. Mihinhän hän oli tullut? vanhan naisen päässä oli oikea tonttuhattu, oikea huopahattu, hyvä ettei Sariina ihan purskahtanut nauruun. Mutta ei kuitenkaanpurskahtanut, sillä sai itsensä kasatuksi. Vanha nainen kysyi Sariinalta: - Mikä tuo sinut tänne?.

Sariina sanoi: - Tulin katsomaan, kun näin näin hyvin vanhan linnan. Ja minua on aina kiinnostanut vanhat linnat.

Hän kyllä pelästyi, kun vanha nainen puhui niin käheällä äänellä, että ihan korviin sattui, ihan kuin olisi raakaisut, eli rääkäissyt. Hänen korvissaan tuntui, koska hänellä oli korvat arat, sillä hänen korviinsa oli joskus huudettu. Sen seurauksena hän ei kestänyt tällaisia ääniä.

Vanha nainen sanoi: - Tämä linna on hyvin vanha linna, sanoi vienolla mutta käheällä äänellä, - jo rakennettu ennen Kristusta.

- Niinkö? sanoi Sariina. Samalla hän ajatteli, että niin ryppyinen oli vanha nainen että näytti ihan 300 vuoden ikäiseltä. Oli todella vanha ja hyvin kalpea ja valkoinen, ties milloin oli viimeksi käynyt ulkona. Niin ruukataan sanoa, sanoi itsekseen Sariina.

- Mitäs nyt, kun et katso minua silmiin? sanoi vanha nainen tytölle, työttö katsoi vienosti... - ei mikään, sanoi tyttö, ja lisäsi: - teillä on vanha linna.

Mutta sanoi vanha nainen: - rumilus minä olen, pidät minua rumiluksena, köriläisenä, ja häksytteli korviaan, jotka liikkuivat koska hän pystyi heiluttamaan niitä.

- Voi hyvä tavaton! mihin minä olen joutunut, ajatteli itsekseen Sariina.

- Niin minun korcvani liikkuvat heiluttamalla, eikö olekin hauskaa?

Tyttö sanoi: - en ole kyllä nähnyt vastaavaa...

ja vanha nainen käkätti, että - pidät minua rumilus-köriläisenä.

Valkoiset hampsulit, hampulit näkyivät, jotka eivät olleet valkoisia, kaikkea muuta...

- tulepahan tyttö seisomasta ovessa, ettet vilustu, sanoi vanha nainen, ja lähti kipuamaan portaita ylöspäin. Sariina kiinnittio huomiota, kun näki hiuskasoja, katkenneita hiuksia, ja ajatteli, ties vaikka hänen päässään olisi linnunpesä.

- Tulehan joutain, tyttö pieni, ja sipsutteli ylös kapuavia portaita.

 

Nyt mennään siihen, mitä mahtavalle isälle, eli kuninkaalle kuuluu, joka ajoi kahta poikaansa vaaraan. Ja he ovat saaneet elää niin mahtavassa linnassa... ja mennään siihen, että kuninkaan nimi oli Wilhelm, joka oli niin suuruudenhullu, ettei osannut lainkaan käsitellä rahaa. Kaikki meni mikä tuli, eiosannut säästää pahan päivän varalle, niin sanotusti sukanvarteen, niin ruukailtiin sanoa joskus. Joskus elettiin kuin viimeistä päivää, niin kykäläiset huomasivat, että kuninkaalta loppuu kohta raha, ja sitten kunnian kukko ei enää laula, koska niin sanotaan, kun on joutunut vaikeuksiin. Koska aina kannattaa säästä pieni kolikko sukanvarteen, koska muuten joutuu elämään rahatta. Ei ruukattiin sanoa: joskus 7 lihavaa ja 7 laihaa vuotta, mutta no, se siitä...

Kuningas Wilhelmiltä loppui raha, hänellä ei ollut rahaa ruokiin, vaatteisiin ja jopa yösijaan, ei ollut liioin varaa hoitaa poikiaan, joten kyläläiset olivat keränneet kollehdin hänen pojalleen, joka oli auttanut heitä kun he olivat köyhiä, ja nyt oli heidän vuoronsa auttaa, niinkuin joskus muinoin maailmassa.

Nyt mennään kuninkaaseen, kun hän ei pystynyt maksamaan laskujaan, esim. verottajalle... verottaja ajoi kuninkaan linnastaan, joka oli niin ahne, että ajatteli aina vain itseään eikä koskaan muita. Hän oli mahtava ja mahtavin, kun hänellä oli niin paljon rahaa! Mutta kyläläiset petkuttivat häntä, eikä siitä tullut loppua. Kun kuningas ei pystynyt maksamaan laskuja eikä liioin elättämään poikiaan, ja kaksi poikaa oli vaaraan ajautuneet. Kuningas nimeltä Wilhelm. Kykäläiset olivat huijannet häneltä nimen paperiin, koska siinä oli hänen allekirjoituksensa, ja kyläläiset salaa juonivat,hänen slkänsä takana, eikä kuningas enää tiennyt mitä tehdä. Hänen puolellaan ei ollut ketään: kyläläiset sanoivat ilkkuen hänelle: - oletko höperö joutunut rahavaikeuksiin? Sait siitä kun olit niin ahne etkä välittänyt köyhistä, etkä kansalaisista. Mutta kuinkas kävi - nyt reppana olet köyhä. Mutta me emme auta kuin poikaasi, joka auttoi meitä.

- Kun olimme niin, kun olimme kamalassa tilanteesa kun häädettiin, kun odotin esikoista, sanoi vanha nainen, ja lisäsi: - kadulle kerjäämään. Minulla ei ollut rahaa, ei lämmintä asuntoa eikä ruokaa. Ja rikkinäiset loppuunkulutetut vaatteet, niinkuin koin syömät, sanoi nainen. - Laitoit miehesi vainoamaan minua, senkin kelmi rumilus, sait nyt maksaa siitä mitä teit, kun ajoit minut ja vastasyntyneen lapsen luotasi, jonka menetin, mutta nyt nauran ja ilkun, senkin hapainen limppu, niinkö tein, sanoi kuningas Wilhelm.

Kylä vaan, nyt saat syntisi sanoa, mitä minulle teit, - minulla on isot korvat höröllään, ja odotan sinulta vastauksia, ja alappa nyt kakistaa, senkin kelmi köriläs!

 

 

Kummitustarina kaukaisessa metsässä osa 4

Kun Sariina oivalsi, mihin vanha nainen yritti viitata, tarina jatkuu siitä kun Sariina kysyi vanhalta naiselta: - Minne minua kuskaat? sinulla taitaa olla pahat mielessä!

-Eiei, sanoi eukko, mitä oikein hourit?

-en houri, sanoi tyttö. Minun on pakko nyt pyytää neuvoa lintu keltaiselta.

Kun Sariina oli kiivennyt narisevia portaita, siellä oli salaovia. Hän kiinnitti huomiota, kaikkien salaovien kohdalla, ja eukko sanoi narisevalla äänellä että oikein pelotti, jokaisen oven kohdalla seisoi vanha menninkäinen. Niin Sariina ajatteli, että lintu oli sanonut, ja oli antanut hänelle sydämen, joka oli untuvilla sulilla päällystetty, niin eukko sanoi:

Niin minä olen valon tuoja, lamppu, joka tuo valon jokaiseen sydämeen.

Sariina ajatteli, että tässä on nyt joku ihmeellinen komppa, hän muisti, mitä lintu oli häenelle tuonut. Sinun pitää löytää hyvä haltija, valon tuoja, siitä keltainen lintu oli sanonut.

Hän muisti, mitä lintu oli sanonut, ennenkuin oli jättänyt hänet portaille. Silloin Sariina totesi, että sehän se oli se hyvä haltija, joka oli avannut hänelle oven. Ja Sariina sanoi vanhalle ihmiselle, että haluan sellaisen menninkäisen joka on kiltti ja tuo valoa jokaisen sydämeen. Silloin vanha nainen muuttui, Sariina huomasi kun kauniit kimaltelevat säteetleijailivat hänen yläpuolellaan, ja hänen vanhan naisen olemusksensa muuttui kuin sadusta: Siitä kuoriutui kaunis nuori nainen, ihan prinsessa, jolla oli kruunu päässään, ja se kimalteli hänen pitkien tummien kutrien päällä, ja hänellä oli kauniit vihreät silmät, ja hän hymyili hänelle sädehtien. Sariina huomasi, että hänellä oli mys silkkinen 1800-luvun tyylin sininen puku, joista oli joskus lukenut prinsessoista kirjoissaan. Silloin tämä prinsessa ei ollut enää menninkäinen, ja Sariina sanoi:

- en ole kyllä nähnyt koskaan niin kaunista olentoa.

Prinsessa esittäytyi Vivianiksi. Sariina sanoi: - Voi kun olet kaunis! Silloin Vivian sanoi: - en ole kyllä yli tuhanteen vuoteen ollut.

Sariina sanoi: - On kyllä ollut sitten pitkä aika.

- niin on. sanoi Vivian. - Sinä tyttönen löysit ratkaisun. Täällä on ollut paljon kävijöitä ennen sinua, ja kaikki ovat jääneet sille tielle.

- Niinkö? sanoi sariina. Sariina oli lumoutunut tähän prinsessaan joka oli todella kaunis, niinkuin saduissa. - Sinä sitten tiesit tämän taian, ja minä oli muuttunut vanhaksi kääkäksi. sanoi Vivian.

- Niin tiesin sydämessäin, sanoi Sariina.

- Mitä haluat vastalahjaksi? sen takia varmaan alunoperin tulitkin, kysyi Vivian. Sillä välin kun Vivian oli muuttunut prinsessaksi, se hänen huoneensa, missä Vivian oli ollut, oli erilainen, kuin silloin kun he menivät portaita pitkin. Ja portaat kimaltelivat kuin olisivat uutta ja kaarella olevaa ja kauniisti kirjailtua timanttia, joka hohti. Ei ollut enää hiuskasoja vanhasta naisesta...

Kun he olivat Vivianin huoneessa, siellä hohti valo kirkkaudessa, ja kauniisti oli pedattu hänen sänkynsä, jossa oli plyyssillä päällystetyt peitot ja päällyspeitot, kukkasilla kirjaillut verhot ja pieni kylpyhuonenjossa oli vaaleanpunainen kylpyamme odottamassa vesineen ja vaahtoineen odottamassa kylpijää, niin hämäläisittäin ruukataan santaan.

Hän ihmetteli sitä lausuntoa, mitä vanha mies oli sanonut: Sariina ihmitteli, kun huomasi, että hänen pöytänsä päällä oli kruunu, joka oli sädehtivä, ja joka hohti vaaleanpunaisia kiviä joita varjeli oravat. - Voi miten suloinen! sanoi Sariina.

Vivian lisäsi: - Väiski Oravainen on herännyt ja tullut luokseni.

- Niin näkyy, sanoi Sariina mitteissään.

Vivian sanoi Sariinalle: - Täällä näykyy pöydällä olevan paljon herkkuja, paljon hedelmiä ja ihanaa vanhanajan leipää.

- Voi että, tämä oikein tuoksuu kuin ennn vanhaan kuin jostain vanhalta perukalta maalaistalossa, Sariina ajatteli, vaikka huomasi, että Vivianilla oli pöytä katettuna, hän ei silti voinut syödä mitään, vaikka houkutus oli suuri. Hän jollain lailla ajatteli, että siinä on taikaloitsu, että se loppuu 24 tunnin sisällä, samoin hän ei voinut mennää kylpyhuoneeseen kylpemään... kieltämättä houkutus oli suuri, mutta ajatteli, että pidän pintani ja ajattelen seuraavaa. Vivian kysyi: - Mitä tyttönen mietit? Sinulla taitaa olla kiire lähtemään, sinun pitää esittää vastalahja, minkä haluat, ja siitä mtä toivot.

Sariina sanoi: - haluan tämän pienen kukkasilla päällystetyn jakkaran. Hän sai sen, ja Vivian sanoi siinä yhteydessä kun ojensi sen: - Käytä sitä jakkaraa viisaasti, sillä Sariina tiesi että se oli hänen linnulleen. Sillä oli jokin asia, mihin tarvitsi, ja hän tiesi että jakkarassa oli jotain mitä hän ei tiennyt, mutta aavisti. Vivian sanoi:

- Pidä tyttö raasu itsestäsi huolta, ja tyytö lähti ja ilkutti hänelle olan takaa, ja hänellä kun olikin kukkainen jakkara, keltainen lintu odotti häntä hieman kauempana. Sariina juoksi kun juoksikin hänen selkäänsä, ja halailivat keltaisen linnun syleilyyn, ja kipuamaan taivasta kohti... sanoi lintu keltainen: - Minä vien sinut tyttö pieneenkotiisi, saat olla lintujen parissa, vien sinut perille asti, missä on luola ja teidän talonne ja samoin kili, saat nukkua siellä ja odottaa. Sariina lupasi, ja lintu antoi evästä Sariinalle, ja lintu keltainen sanoi: - Nyt tarvitsen sitä jakkaraa, mutta en voi keroa sinulle sitä, mihin tarvitsen. Sinä et saa tietää enempää koskakoska teille oli annettu vain ne tehtävät, joita jokeinen lintu teille antoi.

Sariina sanoi: - Hyvä niin. Keltainen lintu jäi katsomaan kun Sariina vaipui sikeään uneen, ja keltainen lintu lähti takaisin lentämään ylös kohti, ja hänellä oli kukkajakkara mukanaan.

Kummitustarina Kaukaisessa Metsässä osa 5.

Kun lintu oli lähtennyt Sariinan luota -   siis kyseessä oli keltainen lintu,  hän unohti sanoa: - kun heräät, lähetä minulle viestiä! ja lintu keltainen tuumi, että oli Sariinalla höyhenillä oleva sydän, ja kun hän herää, hän kuulee sydämen rytmin.

- Niissä sulissa väreilee, ajatteli lintu, ja niin hän teki ja kuljetti  sitä tuolia meren yli halki mannerten, ja hänen  oli kuskattava se turvalliseen paikkaan.

-  Vien sen siksi aikaan salaiseen puutarhaan, jossa on luukku sammaleilla päällystetty. Joskus muinoin oli ollut avain, mutta nyt ei ollut.  Hän teki oksista ja sulista ja savesta lukon  jota ei saanut muut auki kuin taikalinnut.Sariina oli herännyt ja keltainen lintu kysyi sariinalta oletko syönnyt hyvin tyttö vastasi söin hyvin ja join vuohen maitoa olin aamu  lypsyllä sain paljon lämmintä maitoa mutta kili oli näyttännyt mieltä oli kavioillansa potkinnut ämpäriä  häntäkin oli mennyt puolelta toiselle ja lopulta vuohen pää jäi kiinni ämpäriin.

Varis  pilkkuinen oli käheällä äänellä naurannut: - etkö saa päätä pois ämpäristä?, oli naurannut kilille.

Sariina sanoi: -   mitä naurat siellä  puussa, tule kiskaisemaan ja auttamaan minua niin ne yhteistuumin saivat ja olivat haljeta nauruun, jopa keltainen lintu oli pudota rotkoon.  Lintu sanoi sinulle annan  vielä tehtävän joka koskee tuolia sinun pitää sivellä minun antamaani sydäntä sillä sen taika oli parantaa  sairaat lapset ja vanhurskat ympäri maailmaa sinun pitää vaan rukoilla,...

- miksi en voinnut siellä linnassa? kysyi Sariina, koska prinsessan taika kesti 24 tuntia.

Lintu sanoi:

- sinä tiesit sen, kun et jäänyt sinne pitemmäksi aikaa mm kylpyyn ja iltapalaa syömään eli illallista oikean prinsessa Vivianin kanssa.

Sariina sanoi:- mistä sinä tiesit? Lintu keltainen sanoi: - en voi sitä vielä kertoa.

Sariina sanoi linnulle: - niin minä tiesin sen ettet voi kertoa mutta kysyin kumminkin,  ja niin Sariina rupesi rukoilemaan joskus klo 12 päivällä, ja hän rukoili nuoren tytön kätösillä...

 

 

 

 

Kummitustarina kaukaisessa metsässä osa 6.

tarina jatkuu...iisakki oli jäänyt  metsää jota ei liioin tiennyt kukaan vivian tiesi siitä hän oli siellä kerran käynnyt siksi hänestä tuli ruma valitettavasti mutta siihen oli syy  mutta se selviää tuonnempana

Tosiaan Iisakki tuli sinisellä linnulla, ja hänellä oli mahdoton tehtävä, niin kuin sillä isännällä, ja Iisakin piti laulaa niin  korkealle että taivas repeää. Hän ajatteli: Niin hän oli joskus pienenä ollut kuninkaalisessa lauluryhmässä laulanut tosi korkealle, hän ajatteli: - meitä oli pieni joukko  pieniä poikia laulamassa; kyllä silloin piti vaan laulaa,  ja olla hyvä, muuten sai heti merkinnän vihkoon, eikä ollut kiva näyttää vanhemmille - ... niin mietti Iisakki hymähtäen, -  niin tosiaan mietti sitä että mitähän hänen isälleen mahtaa kuulua?

No kaipa se selviää vielä, miksi hän toimi näin meitä kahta poikaa kohtaan mutta nyt minä olen synkässä metsässä, ja minun pitää auttaa veljeäni, kun hän vielä uskoi hyvään, kun me erosime, miksi tolvana en ottanut häntä mukaan,  kun lähdin itse vuorille niin olisimme jollain lailla voinet välttyä tästä.

 

Kummitustarina.Kaukaisessa Metsässä....osa 7.

Kun Iisakki oli hyvin syvällä metsässä, aurinko ja kuu mollotti pimeässä,  ja oli niin synkkää, ja ulina kuului syvällä. Laineet liplattivat ja oli kova tuuli kaukaisessa metsässä. Iisakki näki vanhan ränsistyneen talon ihan lahon murtamana, ja pöllö katsoi suurilla isoilla silmillään ja uljelsi hu-huu. - Vai niin, sanoi Iisakki,  - vai sinä varoittelet minua, sanoii Iisakki

 Niin nyökkäsi herra pöllö ja siivillä osoitti kun jotain tiputanssia tehnyt ja sanoi: - hu .huu, ja sormeili tuolla,

- voi hyvä tavaton, että mun pitää mennä  sinne kun johonkin matalan majan torppaan, oikea torppaasi mikä mielenkiitoinen sana? torppaasi sanoi  itseksekseen oikea torotella kun hän meni, ovi oikein vinkui, kun jokin iso saluuna missä   oli niin valtavat huoneet olivat todella isot kuin jotkut jättilläisen huoneet. Missä parveili paljon lepakoita.

 -voi että tuli oikein epäkummallinen olo iljettäviä pikkuotuksia oikein luikertelevia vesiolentoja jolla oli pienet pikkuruiset jalat nyt on tosi kohta kysymymyksessä, mutta hän odotti hetken ja katsoi silmillään ympärille ja tuumasi:

- täällä sen veljeni pitää olla tässä talossa,  hän sanoi,

- mihin kummaan hän on nyt joutunut ja sotkeutunut tähän kuin mikäkin ampiais verkkoon mistä ei pääse pois, ajatteli,-  sur sur,

niinkuin lapsena rukattiin sanoa.

 

Kummitustarina Kaukaisessa metsässä osa 8..

 Kun Iisakki  lähestyi valtavia huoneita, siellä seisoi hyvä haltija, mutta niitä oli kolme,  ja hänen pitäisi nyt valita, kenen matkaan lähtee. Siellä huoneen seinällä oli iso valtava peili, kaksipuolinen joka kääntyi niin nopeasti ettei veinannut pysyä mukana.

Siellä  peilin kuvaan  tuli aina varjokuva,  ja siinä seisoi vuorollaan haltijan hahmot jotka sanoivat hänelle: - kerro kerro muukalainen, mistä tulet; sinun pitää valita se hyvä haltija, muuten  vaivut unholaan, etkä koskaan enää muista sinun entistä elämääsi...!

- Voi hyvä tavaton! sanoi Iisakki itsekseen, -mitä kummaa minä nyt teen? ajatteli Iisakki, kun peiliin tuli erilaisia hahmoja: ensimmäinen oli lepakko jolla oli pilkkuiset terävät hampaat ja pikkuriikkiset silmät, joka katseli tuijottavasti...

iisakki ajatteli kyllä nyt  tässä käy minulle huonosti kun täällä iljettäviä otuksia , ja samassa ajatteli etten ole liian lähellä peiliin enkä katso häntä silmiin sillä hän pian nappaa hänet sillä hän aavisti kuka hän oli....

 

 

Kummitustarina...Kaukaisessa metsässä Osa 9..

Mutta se selviää myöhemmin: seuraava hahmo tuli peiliin,  joka oli hänen veljensä. Hän tunnisti sen ja ajatteli itsekseen: - voi hyvä tavaton! Mitä hänelle oli tehty...

Hänen olemuksensa oli revitty auki, hän muisteli sitä hetkeä, kun olivat eronneet ennen kuin hän näki Sariinan,  hänellä oli ollut vahva tukka joka oli niin luihunen ja epäsiisti  nyt...

Hänen silmistään oli hävinnyt terävä katse, hänestä oli lähtenyt elämänilo, hänen silmänsä olivat väsyneet...kun  minä saan sen ketaleen kiinni kunnian kukko ei laula, ei laula ... ajatteli... ajatteli itsekseen ja nyt en ainekaan ole ihan peilissä kiinni, ties vaikka taikapeilillä on voimat, pian nappaa minut...  sittenhän minua viedään,

ja sieltä ei sitten pääse....

 

 

Osa 10..Iisakki sanoi Itsekseen, - ei tästä kyllä pidot parane...ajatteli, seuraavassa oli numero kolmonen ... joka tuli kolmannen peilin kuvina eli hahmoina ja se oli viimeinen,

eli hän oli isoin ja valtavin jättiläinen minkä hän oli nähnyt: hän katsoi häntä lempevin silmin, vaikka oli suurin ja mahtavin,  hän sanoi hänelle: -sinun pitää tehdä valinta ja ajatella sydäntä sillä se on ratkaiseva, ja sillä siinä voi olla kohtalokkaat seuraukset:

 sillä ulospääsyä ei enää ole... hän ajatteli, ajatteli: - mitähän hän tekisi? tuumasi Iisakki, sillä hän vertaili tätä rakennusta, kun  oli tullut tänne ja katsoi ympärille, sillä täällähän oli kuin muukalaisen huoneet, ylisuuret huoneet ja ajatteli: - täällähän täytyy olla jättiläinen, joka on alunperin asunnt, sillä minulla on paha vaisto: pimeä voima on vallannut jättiläisen! Ajatteli: - minun täytyy olla varma, sillä muuten minun käy todella surkeasti kuin mikäkin rotan ketale....

 

Kummitustarina....kaukaisessa metsässä...osa 11.

Silllä välin  kun Iisakki hieroi silmiänsä  ja ajatteli -  voi minua pää parkaani, kun nyt tietäisin mitä tekisin.. kyllä minun täytyy nyt ajatella, mitä tunnen, kun näin tämän talon , niin tämä talo on tosiaan niin että tämä on täytynyt kaapata  oikea isolta jättiläiseltä -     Iisakki ajatteli, etten ole tiennyt että jättiläisiäkin on olemassa, vielä niin että asuvat oikein talossa...

missä kerta kaikkiaan oli veljeni joutunut? täytyy olla aika käsittämätön tarina, ja täällä oli myös isot sängyt ja huonekalut ja asiat, niillä täytyy olla isot kädet: pian ottavat hänet kätösiinsä, en sitten tiedä mitä teen -  niin ja hänellä täytyy olla suuren suuri suu; syö hänet suuhunsa - ajatteli Iisakki... no eipä minua nyt auta kuin toivoa että teen oikean valinnan, -

sillä vaikka veljeni on minun... täytyy tehdä toisin .... sillä valitsen siis,- heh heh! ajatteli iso iso jättiläinen..... 

osa....12....  no nyt sinä oikein sadun lykkäsit, sanoi  isoin mahtavin isäntä, joka oli miehen alku: - minun nimeni  on giovanni,möriläs, - minulla todella isoin ja mahtavin suu ja täällä tuoksuu ihmisliha, mitä minun isoon nenääni tuoksuukaan. tulkaahan lapset katsomaan, täällä on vieras tullut jostakin! Mikä mehuisa paisti odottaakaan sanoi  Giovanni -möriläs! Iisakki  sanoi hädissään, - älä syö minua ,Iisakki yritti sanoa ... tulkaahan lapset oikein katsomaan kun alkaa tulla meille vesi kielelle, - mitäs  valitsit väärin, miksi valitsit isoimman olennon?...  kyllä sinun olisi pitänyt ymmärtää  että jättiläinen on perso ihmislihalle ....  Jaa  mites nyt veljes käy? sitähän sinun piti varmaan tulla hakemaan. nauroi oikea hänen iso pehmeä maha, joka hytkyi niin hytkymistä, että ei kerennyt  edes  huomata, kun hän lähti katsomaan vintin rappusia Iisakki ajatteli, että nauroi ... ihan haljetakseen jättilänen... Iisakki, Iisakki hoi! huusi isäntä, - minne luulet meneväsi?, minulla on lahja keltaiiselta linnulta!

 -vai lahja ajatteli Iisakki----

 kun isäntä saapui Iisakki sanoi: " mistäs moinen?", ajatteli että "eihän tämä voi mitenkää olla mahdollista sillä meidän pitää olla erikseen", hän  sanoi.. Iisakki, " mutta minulle on annettu monta tehtävää" sanoi isäntä... "tämä on  jättiläisen koti....mutta meidän pitää kiiveta raskaita kivisiä tikkaita pitkin sillä hän on joutunut....... sillä sinun veljesi on joutunut myymään  sielusi pahalle voimalle! voi hyvät hyssykät" sanoi    Iisakki isännälle...

"siksi minulla on keltaiselta linnulta viesti...sillä minulla on rahi... joka kuuluu tänne... vai sellaista" sanoi Iisakki, " aina käy jännemmäksi, pelastit kyllä minut niin äkkiseltään minut näiltä isoilta jättiläisiltä" .... isäntä sanoi: " tämä on vasta alkua"....isäntä sanoi; "keltainen lintu on hakemassa Sariinaa, sillä hänen pitää luovuttaa kyseinen rahi jopas jotakin" ..... Osa...13......

Meni tovi  .. kun isäntä sanoi  Iisakkille: - odotetaan  hetki kun tänne sapuu Sariina sillä

jotenkin nyt tuntuu ettei  ole sopiva aika nyt mennä sillä ovesta huudahti Sariina iloisena kuin ei olisi mitään tapahtunnutkaan.... Sariina sanoi  jouduin selittelemään jättiläisille  vaikka mitä muistin että minulla oli pähkinöitä nämä kelpasi kuin kuumille kiville ja pujahdin tänne kun kuulin teidän jutustelun...

ja keltainen lintu toi minut ja sanoi  mitä minun pitää tehdä nyt kipuamaan vintille sillä siellä sinun veljesi on..... osa....14.... Kun Sariina oli onnistunnut palkitsemaan ison isot jättiläiset maapähkinöillä, sillä nämä niinsanotut pähkinät olivat taikapähkinöitä, mutta nämä eivät sitä tiennyt...  sillä Sariina oli kerännyt omalta pihaltaan, kun hän oli rukoillut kun hän oli joutunut yksin viettämään aikaa,  ja hän oli toivonut mukaan, keltainen lintu laulaen tuli luoksein isoilla sivillään apua ....

ja sanoi:- nyt sinun pitää joutain tulla... mennään kaikki veljesi luokse, suunnitelmat ovat osittain muuttunneet...kun lintu oli tuonut, nyt  saat antaa maapähkinöitä ison isoille jättiläisille maapähkinöitä....niin  Sariiina antoi, ja kaikki kolme kipusivat  vintille rappusia pitkin, ja rappuset alhaalta ylöspäin, ja  niissä oli kalskea kaide joka oli messinkiä, Sariinaa alkoi huolettaa  kun se oli mustaa ja valkoista... taitaa se niin olla kuin on omista ittensä näköinen, ruukataan sanoa.... kun kaikki kolme avasivat ovensa, siellä vintillä oli mustajalkaisia kummituksia, ei erottanut edes silmillään kun he olivat liian nopeita....ja  Iisakki teki nopeasti havainnon: Hänen veljensä oli kuihtunut laihtunut niin sinertävän kalpea hailakas iho, ja hänen hiuksensa olivat ohentuneet ja katkeilivat, hänen hiuksensa..... -voi hyvä tavaton, sanoi itsekseen Iisakki...Sariina sanoi pst.pst sormimerkki suu oielellään ja kuiskasi minulla on rahi piilossa...

hyvä sanoi Iisakki...

 

 

 

 

Kevään ensimmäiset leskenlehdet....Heinolassa

Heikun  heikun... ajattelin laittaa myös valokuviani, koska olen tykännyt myös valokuvata vaikka siitä olikin noin 10vuoden tauko. Näin niin kauniin ja kauniit keltaiset lesken lehdet, se sai minut kuvaamaan uudestaan.  Tarkoitus on laittaa tietyn välein kuviani, toivottavasti nämäkin herättää ihmisissä ajatuksia. Minulla herätti pienenä kun olin joskus tehnyt pihamaallani, missä äidilläni oli oma kotitalo, siellä noin 9v tein leskenlehdistä hiekkalaatikollani keitoksia. Muistaakseni haistelin ihanaa tuksuvaa kukkaa ja muistaakseni myös maistoin salaa ja silloin minulle juolahti myös ajatus tai muistui mieleeni että äitini oli piilottannut kaikki kengät .Keväällä jotta ei päästäis veljeni kanssa ulos. kas kas nehän löydettiin viltti tossut eli huopikkaat . Kas kas mehän veljeni kanssa löydettiin ja mentiin viltti huopikkailla kasvi maalle.Tallustelee ja niin mönjässä oli  huopikkaat arvaa tuliko tupen rapinat . Sehän jää teille arvailtaviksi tulee myös mieleen laulu samaisesta. Huopikkaat, huopikkaat  äiti koittaa piilottaa sama se löydän  ne terve vaan kun tavataa. Samaista laulua lauloin nuorimmille lapsilleni, moje makkasin on jaa jaah .Näin lauloin ja se oli minun lapsistani hupaa, kyllä me nauroimme haljetakseen oli ne makoisat naurut...... Tälläinen tarina tällä kertaa....

DER ERSTE HUFLATTIG IM FRÜHJAHR...IN HEINOLA,FINNLAND

Hallo, hallo!!! Ich bin auf die Idee gekommen, aausser Gemälden und Texten auch Fotos hier mit dazuzugeben... weil ich eben auch gerne fotografiere, obgleich ich nicht aus eigenen Gründen daran ungefähr 10 jahre lang verhindert war. Der Frühling, die Natur und der frische Huflattig haben mich wieder dazu inspiriert. Deshalb möchte ich ab nd an auch Fotos zeigen, die vielleicht beim Leser neue gedanken erwecken. ich erinnere mich, als etwa 9-jähriges Mädchen, im Vorgarten des Hauses meiner Mutter, wie ich aus Huflattig eine Art Suppe "kochte"... diese duftete süss, und ich habe auch mal unbemerkterweise dran probiert, und hatte ine Ahnung dass Mutter alle meine Schuhe versteckt hatte (damit ich nicht mit meinem Bruder ausreisse),... aber haha, sieh mal an, es fanden sich Filzpantoffeln. Und so zogen wir diese mit meinem Bruder zusammen an und vergnügten uns in den Blumen- und Kräuterbeeten. Und dann waren die natürlich voller Schlamm, und so auch Mutters Reaktion. Über dieses Thema, der versteckten Filzpantoffeln git es auch ein finnisches Kinderlied, die werden gefunden und die Jugendlichen können sich dann heimlich treffen. Dieses Lied habe ich auch meinen eigenen Kindern vorgesungen... moye moye la laa... undd das machte ihnen Spass und wir lachten zusammen... und das war die kleine Geschichte heute, vom Huflattig im Frühling...(dt. Oliver)

 

Heinolassa 11.5.2021 Seija Chiarina Kohlenmerg PS. kuvasin leskenlehdet tänä vuonna.....

 

 

 

 

 

 

Rakkaani,Joutsen josta muodostui yhteys lintuihin......

Hellou.... haluan kertoa tarinani joka on totta, niin kuin kaikki mitä olem kirjoittannut on totta ja tästä muodostui yhteys lintuihin .  Eli  olin tullut Heinolaan vuonna 2019, olin hyvin surullinen kaikesta mitä elämmässäni oli tapahtunnut, lapseni huostassa eikä ilon pilkahdusta ollut nähtävissä. Suunittelin kumminkin jo ajatuksessa että näytän vielä tämän kaikille ja haluan kirjoittaa kirjaa lapsille, oli lokakuu ja hyvin kylmä pieni ihana joutsen tuli minulle juttelemaan.Ja mieheni kanssa oltiin rakastuttu toisiimme suunnattomasti ja on sitä huumaa vieläkin sen puolee. Tämä ihana joutsen otti minua kädestäni tumpista ja rupesi leikkimään leikkisesti näykkien,  ja hymyili lempeästi ja kauniisti tulin niin iloiseksi että halusin aina nähdä. Valitettavasti ei ollut leipää mutta hänen koskettava eleensä sai minut niin hymyilemään. Mieheni ja lapset olivat käymässä muistaakseni lapsiakin tervehti samalla tavalla tästä linnusta huokui vanhan eleen viisaus.Joka on kirjoitettu ikiajoiksi,ja tässä tarussa elämistä linnut ennen muinoin juttelivat ihmisille niin minun kohdallani on käynnyt.  Siitä kerron myöhemmin ja tämä lintu on välillä Heinolan lintutarhaa vastapäätä, jos haluatte käydä katsomassa lähestykää ystävällisesti ja tarjotkaa vähän leipää minun kädestäni hän syö ja kun on saanut hän kiittää siivillään, ja laulaa miehensä joutsenen kanssa ainakin minun kohdallani on käynnyt tälläinen tarina tänää......   kirjoittannut Seija Chiarina Kohlenberg tänään on 25.6.2021....

 

MEIN LIEBER SCHWAN, DER MICH ZU DEN VÖGELN FÜHRTE

Hallo... ich erzähle etwas, was sich gerade so begeben hat, so wie auch sonst alles, was ich hier erzähle, und so kam ich zum Kontakt mit den Vögeln. Aso, ich war hier in Heinola , 2019, und sehr verbittert wegen allem, was mir im Leben widerfahren war, die Kinder hatte man mir weggenommen, und ich hatte kaum einen Funken von Freude. In Gedanken plante ich dennoch, dass ich es denen noch einmal zeigen würde, und deshalb ein Buch für Kinder schreibe. Es war Oktober und ziemlich kalt, und ein kleiner wundeschöner Schwan kam zu mir an den Zaun beim Kirchenteich, und schnatterte zu mir. Wir waren sehr verliebt, mein Mann und ich, und das dauert auch noch an. Der nette Schwan fasste mich am Wollhandschuh, und zog neckisch mit dem Schnabel daran, und lächelte geradezu so als wäre er erfreut und verwundert, und das mochte ich gerne ansehen. Leider hatte ich kein Brot bei mir, aber seine rührende geste machte mich lächeln, auch meinen Mann und die kinder, die gerade bei uns zu Gast waren, und auch sie waren gerührt, und dieser Vogel strahlte etwas aus wie uralte Weisheit, etwas das vor Urzeiten erdacht worden war, und das berichtet davon, wie vor Zeiten die menschen mir den Tieren redeten, gerade so wie ich auch heute. Aber davon erzähle ich später. Dieser Schwan, zusammen mit seinem Weibchen, ist von Zeit zu Zeit anzutreffen in dem Teich gegenüber vom Vogelpark von Heinola. Wenn ihr ihn begrüssen möchtet, nähert euch freundlich und bescheiden, bietet ihm etwas Brot an, mir nahm er es sogar aus der hand, und wenn er etwas bekommen hat, dann bedankt er sich mit dem Rauschen der Flügel, und ab und zu singen sie zu zweit, Männchen und Weibchen, jedenfalls war es so, als wir sie trafen... diese kleine Geschichte für heute... (dt. Oliver)

Valkoposkihanhet-Villihanhet...

 Hei  kirjoitan tästä kun olin syöttämmässä kevät talvella viime kesän poikasia, ja heidän isää ja äitiä  ja muitakin sorsuleita.  Yhtäkkiä kuului taivaalla ihana lauluinen ääni, villi hanhet ovat tulossa tänne meille pesimään ja sorsulitkin havahtuivat. ja meni muutama päivä, tosiaan näin muutaman valkoposkihanhen sain syöttää heitä kädestä ja niin kuin sorsulitkin söivät minun kädestäni. Olin alottannut jo uimisen varhain kun oli niin kylmää vettä, alotin aina kasvoista kastelemalla kun en kyennyt vielä mennä veteen. uimaan. Yhtäkkiä valkoposkihanhet, lähtivät  ja sorsat tulivat lähelle metsän lätäkkoon uimaan ja vein heille päivittäin evästä. Kun menin muutenkin rannalle siellä oli ystäväni varis. joka istui aina minun lähelläni puussa kun kävin kastelemassa vedessä ja lokitkin olivat myöskin saapunneet. Nämä viime kesän sorsulit joista olen pitäyt huolta, tulivat aina jonossa minun luokseni kun istuin penkillä. Heidän äitinsä seisoi vieressä katsomasa sanoin aina heitä baabeiksi kun he iloisesti kävelivät luokseni.Myöhenmmin alkoivat syömään kädestäni ja minä tosiaan ymmärrän mitä he sanovat ja minä heille, usein uin heidän kanssaan kun sukellan he seuraavat ettei minulle satu mitään. Ja yhtäkkiä kuulin tutun äänen he lauloivat, valkoposkihanhet tuli joukossa luokseni. Kun he olivat saannneet poikaset siitä on noin kaksiviikkoo, tulivat näyttää. Huudahdin että onneksi olkoon äiti ja isä olette saaneet poikasia,  nämä valkoposkihanhet joita olin syöttännyt keväällä. Huudahdin voi mikä ihme olin uimassa, sain seisoa heidän kanssaan  ja sanoin että teitte kyllä niin ihanan yllätyksen minulle ja muutama sorsulikin katsoi minua miettelijään näköisenä. Onneksi minulla oli sen verran evästä että sain syöttää valkoposkihanhia kädestä muttei vielä poikasia, muuta kuin heittämällä. Kyllä ne poikaset olivat pikku baabuleita oikeita karvapalloja ja miten suloisesti he katsoivat silmillään ja juttellivat niitä oli kaiken kaikkiaan 22 poikasta, mikä ihme en ole vastaavaa nähnyt kun seisoin heidän kanssaan vedessä ja se oli niin kaunis näkymä jonka varmasti muistan lopun elämästäni tälllläinen tarina tästä tuli ja tässä kuva siitä kirjoittannut Seija Chiarina KohlenBerg Heinolassa 29.6.2021 ja nämä poikaset tulivat kaksiviikkoa sitten.....

Pianofantasia Chiarina

Hei, olen Seijan aviomies, ja esittelen syntymäpäivälahjaani hänelle: Sävelsin pianoteoksen, Chiarina, Fantasia quasi una sonata, johon halusin soveltua vanhoja pyhiä numerologisia yhteyksiä, jotka sopivasti liittyvät myös ikävuosiin. Sekä kristillisessä perinteessä että myös muissa numerologian piireissä esiintyy pyhinä lukuina 9 ja 12, jotka tekevät kerrottuna luvun 108. Teokseni perustuu 12 kertaa kertautuvaan 9-säveliseen  riviin, joka etenee ½sävelaskeleittain ylöspäin joten 108 sävelen jälkeen palataan alkuun. Chiarina on tähänastinen laajin pianoteokseni, arviolta noin 70 minuttiia, en ole vielä päässyt esittämään kokonaisuudessa.

Hallo, ich bin der Ehemann von Seija, klassisch ausgebildeter Komponist, und habe Seija als geburtstagsgeschenk diese Fantasie für klavier, Chiarina, Fantasia quasi una sonata, geschrieben, und daraus ist mein bisher breitest angelegtes Klavierstück geworden, ungefähr 70 Minuten lang, so schätze ich, obwohl ich noch nicht die gelegenheit gehabt habe, es vollständig aufzuführen. Die fantasie beruht auf numerologischen traditionen, die sich sowohl in der christlichen Tradition als auch im Logentum finden, die heiligen Zahlen 9 und 12, die miteinander multipliziert 108 ergeben, und damit eine 12-Ton-Reihe neunfach wiederholt oder eine 9-Ton-Melodie 12-fach immer einen halben Ton häher transponiert, sodass man nach 108 Tönen wieder am Anfang ist.

Oliver Kohlenberg, Heinolassa, in heinola, 21.4.2021.

Punaiset purppuraiset,keväiset tulppaanit.....

Heissan  eilen olin uimassa, koska täällä Heinolassa oli läkähtävän kuuma ja minun nuorin  tyttö tuli espoosta. Teimme eilenä kaikkea mukavaa, kävelimme ranta polulla. Uimme moneen otteeseen ja vielä päätimme mennä uimaa illalla  ja näimme ystävämme sorsulit ja minun tyttöni myös tykkää heille syöttää leipää. Niin kuin minäkin ja uimme heidän kanssaan,  varista ei näkynnyt tänää mutta kuulin variksen raakasun ja kuulin että ei nyt voi tulla ja kun olimme uinneet tyttäreni sanoi tuolla polskutteli iso kala.Niin tosiaan huomasin todella ison kalan hauen,  ajattelin ääneen ja sanoin siinä olisi ollut sorsuleille ruokaa. Mutta tyytyivät hyöteisiin kun lähdimme. Ja tässä oli viime vuonna kesänä ollut laituri, harmi se oli maamerkki meille voi olla ettei enään tule kyseiseen paikkaan laituria olisi oiva mato ongella oleva kalastus paikka tälläinen tarina tästä tuli ...

tänään on 21.6.2021 Heinolassa Seija Chiarina Kohlenberg

DIE ROTEN, PURPURNEN FRÜHLINGSHAFTEN TULPEN

Hallo, gestern war ich schwimmen, und hier in heinola war es drückend heiss, und meine Tochter war aus Espoo hier bei mir. Wir machten alles mögliche zusammen, liefen den Uferpfad entlang, gingen oftmal am Tag schwimmen, und beschlossen, nochmal am Abend zu gehen. Wir sahen unsere freunde, die Wildentlein, und gaben ihnen Brotstückchen. Dann schwammen wir mit ihnen, und auch eine Krähe ist hier in der gegend, sie war aber nicht zu sehen, man hörte nur ihren Schrei. Dann sagte meine Tochter, sie hatte im Uferwasser einen grossen Fisch gesehen, war es ein Hecht oder ein Barsch, und ich dachte laut, da wäre ja Futter für die Entlein, aber diese gaben sich mit Insekten zufrieden, als wir aufbrachen. Und hier war im vorigen Jahr noch ein Badesteg, leider hat man ihn weggenommen, der war wie ein Wegweiser, und der war ein guter Platz zum Angeln gewesen. Das war dieser Abend... (dt. Oliver)

 

Kurkkiva orava metsäsessä,metsätiellä....Auringoisena kesäpäivänä.

Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa....

Olipa kerran pienen pieni orava, joka oli vikkelä joka asui pienen pienessä koti pesässänsä.... Joka aamu kurkisti, kun olin menossa uimaan metsäpolulla  ja sain uida ihanien sorsien kanssa samalla saivat ruokaa...Ja olivat taas iloisen iloisia.....Ja saattelivat minut metsä polulla.

 Oli ilo laittaa tämä otsikko, tuli mieleen aleksis kiven teksti.... Lauloin tätä aina pienenä makeasti oravainen, makaa sammalhuoneessansa sinnepä ei hallin hammas  eikä metsämiehen   ansa...tarina jatkuu lisää huomenna

Seija  Chiarina Kohlenberg 8.7.2021.....Heinolassa 

On muuten Oskar Merikannon säveltämä tämä laulu, joten tarina jatkuu lisää huomenna tästä aiheesta.....

Laulu...Makeasti Oravainen

Makeasti  oravainen

Makaa  sammalhuoneessansa;

Sinnepä  ei Hallin  hammas

Eikä  metsämiehen  ansa

Ehtineet  milloinkaan.

 

Kammioistaan  korkeasta

Katselee  hän  maailman  piirii,

Taisteloa  allans'  monta;

Havu-oksan  rauhan-viiri

Päällänsä  liepoittaa.

 

Mikä  elo  onnellinen

Keinuvassa  kehtolinnass'!

Siellä  kiikkuu  oravainen

Armaan  kuusen  äitinrinnass':

Metsolan  kantele  soi!

 

Siellä  torkkuu  heiluhäntä

Akkunalla  pienoisella,

Linnut  laulain  taivaan  alla

Saattaa  hänen  iltasella

Unien  Kultalaan.

 

 

Aleksis

kivi

Seitsemän

Veljestä.... 

Omistettu..Seija  Chiarina Kohlenberg....

9.7.2021

Heinola....

tarina  jatkuu vielä!

Minun pikku oravaiseni...

Tänään on perjantai, kerroin  taannoin    miehelleni  että    en   ole ystäväni   oravaa 

nähnyt.Olin käynnyt  uimassa istuin penkille, sorsulleita syöttämmässä. Sieltä hiipi ihana pikku pörröhäntäinen oravani, alkoi muutamalla pullapalalla herkutella. Söi ihan minun lähelläni tirkistellen,minäkin menin vielä uimaan ihan nauratti kamalasti.Kun näin isot ahvenet heitin veteen pullaa, ei muuta kuin lups kala söi ne,

ja lokki istui kivellä ja sanoi ja ihmetteli. Sinnepä meni minun herkkupalani  ja sorsulitkin...

huomasi saman, eivät saanneet nekään onneksi jätin niitä kauroja ajattelin  ja  kun olin 

uinnut  ja sorsulitkin olivat väsynneitä lähdimme hipsimää lopuksi kotia päin....tälläinen 

tarina tästä tuli.Huomenna  jatkuu...Aleksis  Kivestä  muutama asia, jota haluan peilata....

9.7.2021 Seija  Chiarina  Kohlenberg

 

MEIN KLEINES EICHHÖRNCHEN

Heute ist Freitag, i8ch erzähle meinem Mann, dass ich meinen kleinen Eichhörnchenfreund eine zeitlang nicht gesehen habe. Ich war schwimmen, sitze auf der Parkbank und füttere meine Entlein. Da schleicht sich mein kleines struwwelschwänziges Eichhörnchen vorbei, und ich warf ihm einige Borcken Trockenkuchen zu. Es frass ganz in meiner Nähe, und ich sprang wieder ins Wasser und lachte und freute mich.

Dann sah ich die grossen Barsche im Wasser und warf denen auch ein paar Brocken zu, und hups, weg waren sie.

Und die Möwe hockte auf dem Stein im Wasser und starrte mich verwundert an - ja, da hab ich ja wieder nichts abgekriegt, und damit hat es sich also.

Das dachte ich auc, die bekamen ja nichts, ich streute dann Haferflocken auf die Uferböschung, und weil die Vögel müde aussahen, machten wir uns auch auf den Heimweg.

Das war die Geschichte für heute, morgen mehr... ich habe mir einige Gedanken über Aleksis Kivi und andere Künstler gemacht... (dt. Oliver) 

 

 

OI KUULE MUN SYDÄMENI LAULU

 

Tuonen lehto, öinen lehto!

Siell' on hieno hietakehto,

Sinnepä lapseni saatan.

 

Siell' on lapsen lysti olla,

Tuonen herran vainiolla.

Kaitsea Tuonelan karjaa.

 

Siell' on lapsen lysti olla,

Illan tullen tuuditella

helmassa Tuonelan immen.

 

Onpa kullan lysti olla,

Kultakehdoss' kellahdella,

Kuullella kehrääjälintuu.

 

Tuonen viita, rauhan viita!

Kaukana on vaino, riita,

Kaukana kavala maailma.

 

 

Aleksis Kivi, Syntynnyt..10.10.1834

Kuollut.31.12.1872

Taiteilijoista.....

Halusin kirjoittaa mm.Aleksis Kivestä...Modest Mussorgskysta, Vincent Van Goghista ja  Pablo  Picassosta, joka tavallaan ei kuulu joukkoon, mutta....   

Miksi kirjoitan?, haluan peilata näitä oman elämäni vaikeina aikoina minun elämääni ja näitä kolmea olen ihaillut elämäni aikana ja saanut joitakin vaikutteita.En ole koskaan ymmärtännyt että lahjakkaita nuoria pistetään hullulaan, olen itse tullut siihen tulokseen, 

että tämän kaltaisista ihmisistä halutaan kaikin tavoin hyötyä, jos ei muulla tavalla niin pistämällä loppuelämäksi pöpilään.

Valitettavasti minäkin kuuluin siihen joukkoon,  laittamalla minut vahvoihin lääkemömmöihin,  joista  selvisin mieheni tuella, en voinnut 13 vuoteen puhua kunnolla  tuottaa sanavarastoa, niin kuin nyt valitettavasti laitettiin tälläisessä kunnossa hoitamaan lapsiani joka minusta on laitonta toimintaa ,

ja se rikkoo ihmisoikeuksia ja tälläistä voi tehdä sinun ihanat sukulaiset tai jopa lapset niin kuin minun kohdallani , - ei auta kuin sulkea ovet muuta mahdollisuutta ei ole haluan sanoa monelle ihmisille älkää luottako liikaan ihmisiin muuten voi  käydä huonosti ,ja minäkin olin vasta 40v parhaassa iässä ja minut laitettiin eläkkeelle mihin ikinä en olisi  halunnut.  ja aijon yrittää pääsyä koko aika työelämääni takaisin

ja se on ainoa tie pitää ihminen vireessä ja hyväkuntoisena, -  

moni asia on saanut minut kirjoittamaan kirjoja, syy kun lapsena oli kamalaa, kun en juuri saanut mitään,

ennen kaikkea kova kuri, niin etten saanut mennä ulos kavereitteni   kanssa; siinä usein käy sitten niin että kaverit häviää...

minkäs sille sitten voi jos piti olla kovassa kontrollin alaisena mutta minulla oli pienenä ilon aiheet linnut, laulaminen ja  nokkahuilulla soittaminen, nykyään olemme mieheni kanssa paljon ulkona ja viihdymme paljon metsässä ruokkimassa lintuja ja  minä uin koko kevään  kesän marraskuuhun saakka

 mieheni on säveltäjä, toivoisin hänelle joskus löytäväni joka pystyisi viemään hänen kättensä töitä eteenpäin, jotta voisin kerran olla kuuntelemassa hänen sinfoniaansa

mutta pahalta näyttää, onko koko kulttuuri kuolemassa? Voi hyvin käydä että kaikki joudutaan aloittamaan alusta

miksi näihin  Neljään halusin peilata Aleksis Kivi kuoli vain 37v ja Vincent van Gogh vain 38v Modest Mussorgsky  oli säveltäjä joka kuoli kanssa  hyvin nuorena 42 vuotiaana.....Ja oli syntynnyt...21.3.1839 .Kuollut.28.3.1881  Picassoa olen ihaillut hänen tyyliään  mutta minulla on se periaate että minä en matki keneltäkään mitään ja maalaan aina suoraan.

Pyrin siihen että maalaan omiani ja piirrän tälläinen tarinani tuli..

Seija Chiarina Kohlenberg  ja tiedoksi minun toinen  nimeni on vaihdettu Kaarinasta Chiarinaan

en luopunnut kokonaan Kaarinasta mutta muutin sen enkä nää tarvetta omaa sukuni sukunimeäni käyttämään  enää koskaan

koska viittaa siihen että paljon on salailtu asioita

kirjoittannut..Seija Chiariina Kohlenberg

Heinolassa 10.7.2021

 

ETWAS ÜBER KÜNSTLER...

Ich möchte etwas zu den Künstlern Aleksis kivi, Modest Mussorgsky, Vincent van Gogh und auch Pablo Picasso sagen, obwohl Letzterer nicht gans zu dieser gruppe gehört...

aber...

Warum schreibe ich? Ich möchte den vergleich mit meinem eigenen Leben ziehen, und diese vier habe ich immer bewundert, und sie haben mich inspiriert.

Ich habe nie verstanden, warum man junge Begabte und Genies in eine Anstalt steckt,...

ich bin zu dem Schluss gekommen, dass sie bis aufs Blut ausgebeutet werden sollen, dass sie ihre Kunstwerke umsonst schaffen, und ihr Lebensende in einer Irrenanstalt verbringen, damit sie nur gar still sind.

Leider gehöre ich auch zu dieser Gruppe, man hat mit überstarke psychiatrische Medikamente eingeflösst, von denen ich mich mit Hilfe meines Mannes freibekommen konnte, ich konnte mich 13 Jahre lang nicht vernünftig ausdrücken, hatte keinen vielseitigen Wortschatz zur Verfügung, und dazu war ich gzwungen, in diesem Zustand noch dazu meine kinder zu versorgen.

Das ist zuwide den Grundmenschenrechten, und das wurde mir alles durch meine "lieben" Verwandten aufgebürdet, sogar meine älteren Kinder -  man kann einfach nicht anders, als alle Türen zumachen, und so habe ich fast alles Vertrauen verloren.

Und ich war mit etwa 40 im besten Alter, und man hat mich "ausgemustert" und in Frührente gesetzt, was ich ja überhaupt garnicht wollte, und so versuche ich auch wieder zurück ins werktätige Leben zu kommen.

Das ist der einzige Weg gesund zu bleiben.

Viele Dinge bringen mich dazu Bücher schreiben zu wollen, weil meine Kindheit schlimm und freudlos war, ich hatte fast garnichts, nur strenge Disziplin, sodass ich nicht einmal mit meinen Freunden nach drussen durfte, und auf diese Weise verlassen einen eben die Kameraden...

Was kann man denn da machen? Ich war strenger Kontrolle unterworfen, aber ich fand schon als kleines Mädchen meine Freude an an den Vögeln, und sang und spielte Blockflöte... jetzt sind wir, mein Mann und ich, viel im Wald und am Flussufer, fütern die Vögel und ich schwimme den ganzen Sommer, vom Mai bis in den November hinein.

Mein Mann ist Komponist, und ich hoffe, dass sich jemand findet, der ihm ermöglicht besser an die Öffentlichkeit zu kommen, dass ich auch einmal einer Aufführung einer seiner Sinfonien beiwohnen könnte.

Aber es sieht schlecht aus... liegt unsere Kultur im Sterben? Es kann sein dass alles wieder von Anfang an neu begonnen werden muss, ganz wie nach dem 2. Weltkrieg.

Wrum gerade diese Vier? Aleksis kivi starb mit nur 37 Jahren, Vincent van Gogh mit 38 Jahren, der russische Komponist Modest Mussorgsky mit 42 Jahren.

Picasso habe ich bewunders, wegen Ausdruck und Stil, aber ich hüte mich davor irgendjemanden zu plagiieren, und male immer direkt, d.h. ohne Vorzeichnung.

Ich male meine eigene Phantasie und lasse diese frei ihre Geschichte erfinden.

Seija Chiarina Kohlenberg, und ich mache die Anmerkung, dass ich meinen zweiten Namen Kaarina in Chiarine geändert habe, ohne den ursprünglichen Namen Kaarina ganz wegzuwerfen. Nur meinen Nachnamen der Mädchenzeit möchte ich nie wieder gebrauchen...

man hat mir zuviel verheimlicht. (dt. Oliver)

 

Pienet sorsulit ja heidän äitinsä...

Heissan,  olin käynyt tänä kesänä paljon rannalla uimassa, olen myös istunnut penkillä viettämässa koko päivää jotta saan olla paljon  ulkona lintujen seurassa.

Yhtenä kertana, kun olin viettämässä lempipaikassani, syötin muita sorsuleita  oli aika toukokuun puoli väli ja tyttöäidistä oli tullut äiti, se tuli iloisena minun luokseni ja tuli näyttämään seitsemän kaunista poikasta...

syötin myös heitä pienillä leivänpalasilla, ja paljon muuta hyvää ravintoa ja seitsemäs poikanen oli vikkelä, hän usein meni katsomaan yksin paikkoja.

Olin istunut penkillä ja huomasin että tyttöäidillä oli hätä: huomasin sen ja sanoin miehelleni, että siellä on jokin hätä...

lähdin  määrätietoisesti kävelemään ja se sanoi minulle linnun kielellä,ettei saa poikasta  pois kun oli juuttunnut jalasta, joten pelastin sieltä välistä ja sain hetken pitää sen sylissä, ennenkuin annoin juosta omiensa luokse, siis äidin, joka oli niin helpottunnut ja onnellinen pienestä lapsestaan!

Tämän tarinan nyt  halusin kertoa teille kaikille ...

 

kirjoittannut Seija Chiarina Kohlenberg...

 

24.7.2021

Heinolassa.....

 

DIE KLEINEN WILDENTENJUNGEN UND IHRE MUTTER

Hallo, auch diesen Sommer bin ich viel am Flussufer, und sitze an meinem Lieblimgsplatz auf der bank, um möglichst viel Zeit mit meinen Vögeln zu verbringen.

Eines Tages, etwa um die Mai-Juni-Wende, sass ich am selben Platz, und fütterte meine Wildenten. Die Vogelmutter hatte Junge bekommen, sie kam fröhlich angeschwommen mir ihre 7 Jungen vorzustellen...

Auch diese fütterte ich mit winzigen Brotbrocken und Haferflocken, und eins der Jungen ging gerne mal auf Abenteuer um etwas neues herauszufinden...

Ich sass auf der Bank und merkte, dass die Mutter Sorgen und Angst hatte, und sagte meinem mann, dass ich schnell nachsehen müsste..

Ich ging runter ans Ufer und die Mutter gab mir in ihrer Vogelsprache zu verstehen, dass eines ihrer Jungen im Gestein festsitzt, sodass ich ins Wasser ging und das Vögelchen aus dem Spalt befreite. Ich durfte es einen Moment in Händen halten, dann liess ich es über die Wasseroberfläche zur Mutter und den Ihren laufen, fast fliegen, und die waren glücklich ihr geschwisterlein wiederzuhaben!

Dies wollte ich euch allen erzählen. (dt. Oliver)

Kesäinen järvimaisema, jossa puut ovat kauniisti lehdessä...

Heissan tänään on 25 astetta lämmintä,Heinäkuun puolessa välissä kesä parhaillaan...

Siksi  valitsin tämän minun ottamani kuvan, joka on otettu Heinolassa... Tämäkin on tänä kesänä.

Miksi haluan kirjoittaa, en voi nyt olla ajatukseen tyytyväinen ja kysyä monelta...

Olisitteko te? en ole koko kesänä saanut viettää nuorempien lasteni kanssa kuin viikon..

Ja taas minun  siskolleni lapset pääsivät, niin kuin olen aikaisemmin sanonut...

Ei minua edes suvaita, että saisin olla lapsilleni äiti koska halutaan, että lapset eivät saa minun laisestani ihmisestä mitään vaikkutteita.. Saatikka mitään piirustus- tai maalaustaitoja...

Että oppisivat niin kuin sanoin, olen ollut lasteni kasvatuksessa ulkopuolinen -  niin minut on haluttu,ei voi muuta kuin ihmetellä mikä katala maailma voi olla: ihminen eli minä en kelvannut edes sukulaisille liioin, että minun kanssani olisi oltu tekemisissä ,joka on ihan luonnollista niin kuin minusta olisi ja siskoni hoitaa minun lapsiani pyytämällä heidät heille, mutta ei halua minun kanssani olla tekemisissä, -  ihan kamalaa... 

herää kumminkin itseltäni kysymys, mikä tämä sisko on ollut minulle -  no täytyy myöntää, ei mikään, ihan ventovieras, niin ja hänkin teki saman, ettei antanut minun edes tutustua omiin lapsiinsa, joten tässäkin minut pidettiin ulkopuolisena.

minulle ei liioin edes ostettu vaatteita, niinkuin nuorien maailmassa pitää olla, että mikä meidän sukua on vaivannut ei siinä mitään, enää en  halua, kaikki on liian myöhäistä...

 minut muutenkin jätettiin selviytymään yksin, ja en   ole liioin saanut edes taloudellisia tukia, ja  jos olen saanut olen saanut aina joka markan maksaa takaisin tai euron...

no totta kuin voi olla: enää en tarvitse kenenkään yhteiskunnan palveluita, en edes lääkäripalveluita -  käyttäköön ne jotka saavat siitä jotain.

muistakaa jokainen tämä: jos haavoitetaan kaikella tavalla ihminen -  nuori tai lapsi,  vanhus tai mikä tahansarotuun katsomatta, hänestä tulee joka tavalla kapinnallinen, eikä koskaan anna periksi... minäkin olin hiljainen ja ujo tyttö ja se haavekuva pilattiin ja rikottiin   

tälläinen tarina siitä tuli 

Heinolassa 16.7.2021 Seija Chiarina Kohlenberg...

 

öljy kankaalla hinta alkaen.1000€tehkää tarjous..

Teoksen nimi.Ei alkua,eikä loppua, eli matka uuteen ulottuvuuteen.

Koskee vuotta,2020 eli teosta tehdessä, oli kaunis kesä päiväinen sää.Ja linnut lauloivat, ihanassa kesäisessä säässä. Linnut lenteli pyristen siivillään, kun he olisivat halunneet tulla syömää, jotain mitä olin laittannut lautaselle. Maalasin pohjan ensin erisävyllä, ja maalausta tehdessään, minun pikku tyttöni maalaasi samalla. Juttelimme hyvin iloisia asioita, ja mieheni luki kirjaa meille ääneen. Koska se on hyvin mielen kiintoinen tapa, koska oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä. Istuimme kaikki yhdessä, omalla parvekkeella. Lukea  ääneen, voi  oppia muodostamaan monen laisiakäsitteitä. ja kun oli kuivunut, niin aloitin tekemään kuviota  erivärillä. Siitä synty,i ei alkua, eikä loppua. Matka vaan jatkuu, joka ei johda mihinkää. Mutta silti matka johtaa johonkin, kunnes on perillä.Ja se voi asettua, monien ja monien, tuhansien tuhansien, kilometrien päähän.  Sen saa jokainen ajatella, kun katsoo tätä teosta.

DIESES GEMÄLDE HEISST: KEIN ANFANG UND KEIN ENDE, SONDERN DIE REISE IN EINE NEUE DIMENSION.

Dieses Gemälde gehört zum Jahre 2020, es war ein schöner warmer Sommer, und die Vögel sangen, und sie kamen auf unseren Balkon um zu sehen ob es etwas zu essen gibt. Mein Mann las uns etwas vor, meine Tochter und ich, wir malten, das Buch war Anastasia von Vladimir Megre, und wir konnten uns gut konzentrieren, und meine Tochter malte den Grund und ich bekam die Entfernung dazu, und so ist das Bild entstanden.

Heinolassa 22.4.2021,

Seija Kohlenberg

ALPPIRUUSUT-EDELWEISS.....

Hei huomasin kun meidän pihallamme kasvoi alppiruusut,muutimme mieheni kanssa yhteen Heinolaa. Tänä vuonna huomasin ensimmäistä kertaa,  miten kauniit alppiruusut oli puhjennut kukkaan. En voinnut ollut huomaamatta miten kauniit ja ihanan väriset kukoisti kukoistamistaan. Niin joka vuosihan nämä, ei aina voi kukkia vai oliko niin etten sittten huomannut niitä ja oli han tämä niin kaunis että tästä oli pakko saada kaunein otos. Tämä kukka varmaan jää ikuisiksi ajoiksi minun sydämmeeni ja  tästä tulee väkisin mieleen sellainen ajatuas että tässä missä asumme nyt. On ollut aikoinaan tehdastyöläisiä, ovat muinoin kylvänneet istuttanneet siemenet ja kun oli aikoinaan pakko rakentaa siihen aikaan. Niin piti valmistua asunnot ja vaneritehtaille nopeasti että  piti saada työntekijöitä ja halvasti niin tästä syntyi tämä kertomus meidän pihastamme ja kerrostalostamme ja tässä talossamme on hyvä henki ja.  Ja vitsinä ajattelen penkkiurheilijat koska siinä istuu usein hyvähenkiset kaverit ja välillä hymy suin morjestamassa sellainen kylä yhteisö. Joka ennen muinoin oli välitettiin toinen toisistaan ja ennen oli omakotitalon edessä usein harja, tiesi oliko vieraita käynny kun harja oli eri asennossa.  Täällä Heinolassa on ollut ihana huomata se kun ihmiset juttelevat vaikka istuisin metsäpolulla ja menisin uimaa he monasti heittävät minulle ja miehelleni iloisesti pari sanaa sitä en valitettavasti ole huomannut pää kaupunkiseudulla. Paitsi kevättalvella rautatieasemaa vastapäätä, oli ihania ihmisiä jotka rupesivat juttelemaan miehelleni ja minulle  kahvia  vai kaakaota kun tarjoilija toi minulle pöytään tyytyväisenä ja kun lähdimme kiittelimme ja sanoimme kaikille heipat tämmöinen tarina tästä tuli. Nyt tänää oli kuuma päivä28astetta lämmintä ja kävin sorsuleiden kanssa uimassa. Samalla vein heille evästä lopuksi toivotin heille hyvät yöt ja oman kullan kuvat ja tänään näin myös tiellä kuolleen käärmeen jota en ties muistiin ole nähnyt minullehan ei käärmeet liioin näyttele Heinolassa 3.7.2021 Seija Chiarina Kohlenberg....

Tämä on yksi osa neljän öljyväritaulun sarjasta, joka liittyy Oliver Kohlenbergin oopperaan Mitternachtssonne (Keskiyönaurinko), sarja (Jilo-taulut) myynnissä kokonaisuutena, hinta alkaen 5000€, keskustelkaa tarjouksesta!

JILO HUKUTTAUTUU...TEOKSEN NIMI.TEHTY 2020

Perustuu  Oliverin isoäidin näytelmään, jonka Oliver Kohlenberg on säveltännyt oopperan nimeltään Mitternachtssonne. Sain siitä aiheen tehdä maalaukset ja tämä on että jilo hukkuttautuu kohtaus... Ja tämä on ollut 

Heinolassa kesänäyttelyssä,,, Tänä kesänä en osallisttunnut...

11.7.2021 Seija Chiarina Kohlenberg

 

Oliver Kohlenberg: MITTERNACHTSSONNE. Ooppera kolmessa näytöksessä, syntymäkertomus: Isoäitini Johanna Zaeske (1894-1968) oli runoilija, näytelmäkirjailija ja taidemaalari, sekä kolmen lapsen äiti. Tutustuin varhain hänen näytelmiin, ja innostuin 16-uotiaana vuonna 1973 säveltämään tämän Mitternachtssonne-(Keskiyönaurinko)näytelmän, jonka kautta löysin oman musiikillisen ilmaisutyylin. Orkestrointi ei kuitenkaan vielä onnistunut, koska en saanut vielä koulutusta, mutta saksalainen oopperasäveltäjä Hans Werner Henze rohkaisi minua jatkamaan. Tarina kertoo Jilosta, joka oli läytölapsi, erämaatilan renki löysi vauvan hylättynä keskikesän yönä, jolloin syntymäajaksi voi arvioida 22,6, klo 00.05 vaikka. Tyttö kasvaa perheessä piiaksi, ja perheen nuori perillinen luonollisesti ihastuu, mutta joutuu hakemaan varakasta morsianta etelästä. Tämä morsian ei vihdy karussa pohjolassa, ja muinaiset henget (haltijat) asettivat tulokkaalle tietyt kolme testiä: ks. Kalevala, karhu hyökkää hääjuhlan aikana, ja Jilo manaa sen laulamalla takaisin metsään, morsian Ellikke sytyttää epätoivoissaan tulipalon jonka Jilo myös laulaa sammuksiin, ja sitten hän sairastuu määrittelemättömään tautiin, jonka Jilo parantaa yksinkertaisella pkkulaululla, sen jälkeen tulee uusi keskikesän yö, Jilo täyttää 17 vuotta, ja päättää tehneensä kaikkensa pelastaakseen tilan, ja sen pojan uuden avioliiton, ja lähtee kohti keskiyönaurinkoa järvelle tai vuonolle airottomassa veneessä tarkoituksellisesti hukuttautumaan. Sain viime  vuonna, 2020, luetavakseni Mikko Kamulan kirjan Ikimetsien sydänmailla, joka kuvaa Suomen oloja 1490-luvulla, ja sijoitin Mitternachtssonnen siihen aikakauteen, joten Jilo olisi syntynyt 22.6.1484 ja kuollut 21.6.1501. Päätin ottaa koko oopperan uudelleen esille, ja lisäsin hääohtauksen, johon käytin Kalevalan häämenoja koskevia osioita Hans ja Lore Frommin saksannoksina. Näin syntyi laaja, yli kolmen tunnin mittainen ooppera. Sivilisaatiomme nykytila coronoineen ja lamoineen tekee kyseenalaiseksi, onko näin suurisuuntaisilla töillä enää arvoa. Olen kiitollinen kun vaimoni Seija sai samanaikaisesti minun kanssani tästä tunnelmasta inspiraation maalaamaan neljä taulua: Jilon syntymä, hääohtaus karhuineen, Jilo laulaa tulen alas ja ylläolevan Jilon hukuttautumisen. 11.7.2021, Heinola. 

Oliver Kohlenberg: MITTERNACHTSSONNE - Oper in drei Akten nach dem gleichnamigen Schauspiel meiner Grossmutter Johanna Zaeske (1894-1968). Ich habe meine Grossmutter gut gekannt und geliebt, bis sie starb als ich 11 Jahre war. Johanna hat immer von Finnlnd und der alten finnischen Kultur geträumt, obwohl sie als Ehefrau eines Volksschullehrers nie die Möglichkeit zu einer Finnlandreise gehabt htte. Sie kannte den Kalevala und vieles der finnischen Literatur, was ins deutsche übersetzt ist. Mitternachtssonne ist die Gschichte eines Waisenkindes, das von dem Knecht eines Hofes in der Mittsommernacht gefunden wurde. Der Überlieferung nach haben menschen, die um Mitternacht in der mittsommernacht geboren sind, besondere Eigenschaften und Fähigkeiten, und diese kommen in der Handlung zu Ehren. Am Beginn der Oper wird Jilo, das Findelkind 16, und Alvio, der Erbe des Hofes sucht sie im Wald, wo sie immer dann hingeht um etwas besonderes zu sehen. Alvio muss aber wegen der Erbschaften eine wohlhabende Braut aus dem Süden holen. Diese fühlt sich nicht wohl im dunklen und einsamen Norden. Nach dem Kalevala und vielen anderen Mythen wird oft ein neuankömmling drei Probenunterstellt, hier sind diese, Der Angriff eines Bären beim Hochzeitsfest, ein selbst angezettelter Feuerbrand und eine undefinierbare seltsame, eher geistig bedingte Krankheit. Von alled diesen drei Proben rettet Jilo die Braut Ellikke, und im nächten Mittsommer kommt sie zu dem SChluss, dass sie alles für die Familie getan hat was sie konnte, und verschwindet... der Knecht läuft ihr nach und sieht wie sie in einem ruderlosen Boot in den Fjord (Varanger-Fjord?) abtreibt. Die erste Klavierskizze habe ich 1973 also mit 16 Jahren komponiert, als ich noch garkeine Ausbildung in Kompositionstechnik hatte, zwischendurch vergessen, und durch das Buchdes finnischen Traditionsforschers Mikko Kamula die Idee bekommen, die Oper doch richtig fertigzustellen, weitgehend aufgrund der Skizzen von 1973. Das Hochzeitsfest habe ich als ballettszene eingefügt und dazu Texte des Kalevala in der deutschen Üversetzung von Hans und Lore Fomm (1961) eingelegt. Im Kalevale finden sich Verse über die Vertreibung des Bären sowie über die Förmlichkeiten einer frühfinnischen Hochzeitsfeier. Und jetzt bin ich sehr meiner Frau Seija dankbar, die 4 Bilder zu den zentralen Szenen der Handlung und Jilos leben gemalt hat. Bei einer (in dieser Weltsituation noch unwahrscheinlichen) Aufführung der Oper können die Gemäde zu Beginn der entsprechenden Szenen eingeblendet werden. Aufgrund des Buches von Kamula datiere ich die Handlung auf die jahrhundertwende von 1500, sodass Jilo am 22.6.1483 um 00.01 Uhr geboren ist und gestorben am 22.6.1501 um 00.00 Uhr. 

Heinola/Finnland, 14. Juli 2021

Oliver Kohlenberg

Jilon Syntymä....

Hei tässä minun ensimmäinen tähän Mitternachtssonne-oopperaan maalaamani joka perustuu 

vuosi luvulle..1483-22.6 .kellon aika keskiyöllä

 tämä perustuu mieheni iso äidin näytelmään

tämäkin oli Heinolan kirjastossa näytteillä vuosi 2020 

tänä vuonna en osallistunnut.....

Heinolassa Seija Chiarina Kohlenberg 16.7.2021

Hääkohtaus.....opperan Toinennäytös....

Hei tämä maalaus perustuu toiseen näytökseen, eli Mitternachtssonne-oopperan  häätapahtumaan jouluna 1499....Tämä maalaus on tehty 2020, myöskin tämä on ollut viime kesänä Heinolan kirjastossa kesänäyttelyssä.... tänä vuonna en osallistunnut kesänäyttelyyn....

 

Heinolassa17.7.2021

 

Seija Chiarina Kohlenberg....

JILO LAULAA,LAULAMALLA TULIPALON ALAS.... TEOS TEHTY...VUONNA2020

Tämä perustuu Oliverin iso äidin näytelmään, josta mieheni teki säveltäjänä Mitternachtssonne

opperan ja minun maalaukseni perustuu tähän aiheeseen myös.... ja tämäkin oli viime kesänä  Heinolan kirjastossa näyttellyssä...

Seija Chiarina Kohlenberg  11.7.2021....

Lintujen kuljettama, kauniin keltainen kukka....

Heissan nyt on juhannus ja päätin kirjoittaa teille tarinaani, näin tämän kauniin kukan josta tyttäreni otti kuvan oli ihan veden lähettyvillä Heinolassa. Ajattellin että linnut ovat tuonneet jostakin kun ovat lentänneet, en voinnut olla huomaamatta kun nuorukaiset olivat viikon luonani Heinolassa... Kävelimme aina ohi kun menimme ohi kun menimme uimaan, kyllä vesi oli ihanan viileän lämmintä jopa ohi kulkijakin tuli meidän lempipaikkaa uimaan  ja kertoi että on uinnu kolme kertaa päivässä, sitä luokkaa mekin teimme, uimme aina noin kaksi tuntia sukelleltiin ja pidimme hauskaa oikeen ääneen aina kikattellimme ja syötimme sorsuleita ja kelluttiin vedessä sen taidon olin melkein unohtannut pienenä. Monta kertaa harjoittelin ja tästä kukasta tuli mieleen olin ihaillut vaan violetin värisenä lahdessa rautatieasemalla, siihen aikaan se oli ulkona taisin ruinata äitiä että haluan ostaa kun se on niin  kaunis.sain kuin sainkin ja olin iki onnellinnen ... tälläinen tarina tästä tuli kirjoittannut Seija Chiarina Kohlenberg Heinolassa25.6.2021.....

Auringonlasku, Keväällä 2021....

Ajattelin laittaa  taas tähän sivustoo kuvan, jonka olen kuvannut Heinolan Tommolan metsäpolulta, katsoin taivaalta tyttäreni kanssa, kun oli minun luonani kylässä päätimme lähteä ulos, kun oli niin kaunis auringonlasku. Otimme luontokuvia kun oli luonto puhkeamassa kukkaan, tähän  muistoon tuli mieleeni kun olin pienenä ollut kaksosveljeni kanssa Lapissa  paikkana Lemmenjoella, yövyimme siellä välillä pystytimme yömyöhään teltan ja nukuimme yhden yön paikassa ja aamulla varhain lähdimme ajamaan päämäärään,  usein menimme rauhalliseen paikkaa sytytimme nuotion  ja joimme kahvia tai kaakaota usein haimme pikku risuja jotta saatiin sytytettyä nuotio ja ongittiin myös kalaa, koska isäni oli aina tykännyt kalastaa. Nyt siellä huuhdotaan kultaa, en tiedä oliko sitä silloin kun olin pieni,  mutta jälkeenpäin olen huomannut, mutta minä en ole käynyt siellä enää kuin pienenä, mutta toivon että voin käydä edes kerran ihailemassa tätä paikkaa sillä silloin kun olin pieni oli vastaavanlainen  auringonlasku, mikä ihanaa oli me veljeni kanssa olimme rannalla kumiveneellä äitini ja isäni olivat silloin vielä yhdessä, en tiedä mitä heidän välilleen tuli mutta aina voi laskea yhteen, mitä kun minulle ei sitä koskaan kerrottu tälläinen tarina nyt. PS: olihan siellä kuollut poro, isäni meni sen hiekalla peittelee kun kerroin  että siiellä oli kuollut poro, isäni sanoi: peitin sen ettei jää haisemaan ja vastasin hymylläni koska hymyilin paljon  kiitokseksi koska olin hiljainen ja ujo lapsi siitä kerron taas täällä lisää kertomuksessani....

EIN SONNENUNTERGANG, FRÜHJAHR 2021

Ich möchte wieder mal ein Foto hier einlegen, das ich am Waldweg bei Tommola in Heinola machte, ich spazierte mit meiner Tochter, die bei mir zu Gast war, schaute in den Himmel, und wir sahen diesen überaus schönen Sonnenuntergang. Wir machten Naturfotos, denn die Natur war gerade im Erwachen zum Frühling. Dabei kam mir die Erinnerung: Ich war mit meinem Zwillingsbruder, Vater und Mutter in Lappland, der Ort heisst Lemmenjoki. Wir übernachteten im Zelt, immer nur für eine Nacht, am nächsten Morgen wanderten wir weiter. Wir machten halt an inem stillen Platz, holten Reisg und machten ein Lagerfeuer, tranken Kaffee oder Kakao, angelten und assen Fische, weil Mein Vater immer gerne fischte. Heute betreibt man dort Goldwäscherei, ich weiss nicht, ob das schon zu der Zeit meiner Kindheit so war. Ich bin später nicht mehr dort gewesen, aber hoffe, dass ich noch ein Mal in meinem Leben diese schöne Landschaft geniessen könnte. Denn als ich klein war, war dort ein ganz ähnlicher Sonnenuntergang gewesen, wir schauten ihn mit meinem Bruder an, während wir im Schlauchboot auf dem Fluss waren. Meine Eltern waren damals noch zusammen, es war ein Familienurlaub, ich weiss bis heute nicht, was mit ihnen geschah, weil man mir nie darüber gesprochen hat. PS: Dann fand ich ein totes Rentier, Vater überdeckte es mit Sand, er sagte, damit es nicht so stinkt, und ich antwortete mit einem Lächeln. Ich war ein stilles und etwas scheues Kind, und später erzähle ich dann wieder mehr. (dt.Oliver)

 

öljy kankaalle hinta alkaen 1000€tehkää tarjous....

Teoksen nimi.Suojeleva Pyhimys.

Vuonna.2020 syntyi teos.Olimme kaunista päivää viettämässä, kesäisessä säässä. Kotini lähellä Pöllän niemi  ja minulla oli nuorimmat lapset mukana. ja minulla oli mukana pohja ja värit ja pensselit mukana,  käytin tekniikassa eri materiaaleja. Oli ihana kesäinen sää,maalata taikaisessa metsässä. Linnut lauloivat puun oksalla ja ruokin niitä ohimennen. Ja kävimme lasteni kanssa välillä uimassa ja kun olin siinä pisteessä jatkoin kotonani parvekkeellani tämän työni loppuun.

DER SCHUTZENGEL

Im vorigen Jahr habe ich dieses Bild gemalt, meine jüngeren Kinder waren bei mir, und  war ein schöner Sommertag und wir waren draussen am Seeufer, und ich hatte meine Pinsel und Palette bei mir, und habe das Bild angefangen mit verschiedenen Materialinen, die Vögel sangen in den Bäumen, und ich ging zwischendurch mit meinen Kindern schwimmen, und machte das Bild später zuhause fertig.

Heinola, am 25.April 2021, Seija Kohlenberg

Liplattavat laineet, aallot ja puun kanto.....

tämä kuva  on otettu Heinolassa,  missä olen ihaillut  siitä lähtien, kun muutin  mieheni kanssa yhteiseen asuntoon, eli melkein kolme vuotta, täällä kauniita yksityiskohtia, siksi haluan kuvata tietyllä lailla, jotta tulee esiin niin kuin maalaisi nämä kuvat ihmisille näytettäväksi, valitettavasti olisin kuvannut paljon paljon ennen kuin nyt luontomaisemaa mutta minulla ei oluut pienenä valokuvakameraa, jotta olisin voinut kuvata luontoa ,olisin voinut kuvata, miltä Lahti näytti ennen ja paljon muuta jostain syystä. Minuun aina kohdistui se etten saanut uusia kenkiä, kyllä minua hävetti kun minulla oli loppuun kulutut kengät, joilla piti kävellä, miksi minun äitini teki näin - en kerta kaikkiaan ymmärrä: perustarvikkeet pitää olla jotta lapset ja vanhemmat ja aikuiset voivat hyvin, oikotietä ei ole samoin jos ihmisen pitää keplotella jollain päivärahalla, se  yhtälö ei päde täällä, koska Suomi on kallis maa,  täällä rokotetaan ihmisiä,  niin jos menee naimisiin esim sinulta leikataan takaisin kaikki mitä ennen köyhänä olet saanut ja sen seurauksena maksat vaikka takaisin vuoden riippuu siitä mikä on ollut sun hetkinen asunnon kustannusarvo, ja minulle kävi näin jota en ymmärrä ties muistiin koska asuimme eri osoitteessa ennen kuin menimme naimisiin, silti jouduimme maksamaan, mikä on väärin koska laissa on kuukauden irtisanomisaika, jatkossa jos ihminen menee naimisiin kannattaa tehdä muutto sitä ennen, ettei joudu maksumieheks:i näin hieno lainsäädäntö on tarkoitettu putsaamaan köyhiltä, jatkossa en hae mitään etuutta sillä voitat siinä paljon enempi ja teet taiteellista työtä - tälläinen tarina tuli tästä tällä kertaa.....

kirjoittannut Seija Chiarina Kohlenberg    

1.6.2021 heinolassa

Ikimetsä ja ihanat koivut...........

hei, kirjoitan tässä taas kun  otin täällä Heinolassa kuvan, jossa oli paljon tiheikössä, metsässä paljon puita, tämä on kaunis tiheikkö metsä,  heleän vaalean vihreät puun lehdet  ja koivun puut: tästä tulee mieleen, muiston, kun olin noin 10vuotias ja lähdimme veljeni kanssa kesäisenä päivänä, kun koulut olivat loppu, jouduimme lähtemään kesäsiirtolaan minne en tykännyt lähteä alkuunkaan. Paikka oli kesä siirtolan nimi Tanhuala, siihen aikaan lapset joutuivat ennen kuin menivät leirille lääkäritarkastukseen. En kerta kaikkiaan ymmärrä minulle tämä leiri oli kauhun paikka.  Muistan sen että siellä oli hirveä kuri ja minun lapsuuden kaveri joka silloin oli,  hänellä tuli ikävä siellä minäkin olisin halunnut pois mutta vaan jouduimme olemaan, en tiedä miksi, meidän piti veljeni kanssa olla ja äitini ei koskaan sanonnut miksi meidät vaan pistettiin koska olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja esim mennä isälleni, mutta sillekkään en liioin saanut mennä koska minua estettiin menemästä ja tämä kesäsiirtolan muistan, kun pojat olivat toisella puolella missä veljeni  kun oli pissaämpäri siinä, jos kaatoi ämpärin ja kuulin niin jotui siivoamaan. En osannut nukkua kun siellä oli torakoita, leikin vaunuilla ja nukeilla koska tykkäsin leikkiä ja samasta muistan yksi poika joutui huusista hakemaan pallon kun oli potkassut sinne. Oli niin epämielyttävä muisto ja tosiaan kun halusin mennä isää tapaamaan jopollani äiti ja sisko estivät etten saa tavata isääni: jälkeen päin ymmärrän hyvin että tässä perheessä on aina jotain niin paljon mätää, kuin voi olla minulle ei koskaan kerrottu asioita minut pidettiin kaikesta ulkopuolisena, ja herää kysymys olenko koskaan kuulunnut perheeseen, mutta se jää nähtäväksi: moni asia, ja jos ei ketään ihmetyttäisi, minua ainakin -  miksi meillä nuorimilla on vanhempaan sisarukseen kolmentoista vuoden ikäero...

DER ALTE WALD UND DIE WUNDERVOLLEN BIRKEN

Hallo, ich schreibe wieder mal eine Erinnerung, wo ich gerade durch den Wald gehe, wo hihw Birken wachsen. Ein wunderbares Waldstück, ein Dickicht, wo die frühlingsleuchtenden, gelbgrünen frischen Blätter das Auge erfreuen... Da kommt mir die Erinnerung: ich war 10 Jahre jung, und wir brachwen, zusammen mit meinem bruder zu einem Sommerlager auf, wozu ich eigentlich überhaupt keine Lust hatte. Das Lager hiess Tanhuala, jedenfalls damals. Damals mussten die Kinder, bevor sie ins Lager kamen, sich einer ärztlichen Untersuchung unterziehen, wegen Ansteckungsgefahr, was ich garnicht verstand, und das ganze Lager war mir sowieso zuwider. Ich erinere mich, dass dort strenge Disziplin herrschte, und meine freundin bekam Heimweh, auch ich wollte da weg, aber wir mussten einfach dort bleiben, zusammen mit meinem Bruder, warum, das weiss ich nicht. Und meine Mutter hat es nie erklärt, obwohl es auch andere Alternativen gegeben hätte, z.B. zu unserem Vater ins Landhaus. Zu ihm aber durften wir nicht, wir wurden sogar daran gehindert. Und im Sommerlager, so erinnere ich mich, waren die Jungen auf der anderen Hälfte des Gebäudes, wo auch mein bruder war, und da war ein Pinkelpott, und wenn der umkippte, mussten die Jungs putzen. Ich konnte nicht schlafen, denn überall wimmelte es von Wanzen, und ich spielte mit dem Puppenwagen, den ich gernhatte, um mir die zeit zu vertreiben. Dazu weiss ich noch, wie ein Junge einen Ball in die Jauchrgrube gestossen hatte, und ihn aus dem Gestank wieder raus holen musste. Dies alles zusammen war eine überaus unangenehme erinnerung, und wirklich, als ich enmal mit meinem Jopo-Fahrrad zu meinem Vater wollte, hatten mich meine Mutter und ältere Schwester an den Ärmeln daran gehindert weiterzufahren. Später habe ich verstanden, dass in meiner familie immer etwas sehr faul gewesen ist, mir haben sie nie etwas erklärt, sondern mich immer als eine Aussenstehende behandelt, und da kommt mir die Frage, ob ich je zu dieser familie gehört habe, aber das wird sich zeigen. Die meisten wundern sich nicht, aber ich, warum zwischen meiner älteren Schwester und mir ein Altersunterschied von 13 Jahren ist... (dt. Oliver)

Auringon kimallus veden pintaan.....

❤tänään oli kaunis kesäpäivä. Olen käynyt tänään uimassa, minulla on rannalla ihana varis joka tulee usein minua tervehtimään. Usein istun mieheni kanssa, on ihana kuunnella lintujen laulua taustalla, kun he visertävät ja ruokkivat poikasia. Usein tämä varis, kun olen antannut leipää, hän ottaa kerralla monta palaa ja piilottaa eli varastoi tyttöemolle, koska se ei uskalla vielä lähestyä meitä. Tämä poikalintu on usein puussa ja katsoo minua kun uin, sanoin kerran että voisit sinäkin mennä joskus uimaan, hän teki kerran niin että meni uimaan, räpytti siipiä olen antanut tälle varikselle nimen Michael. Ohikulkija ihmetteli kuinka tämä ihana varis oli noin kesy, ja mikä muisti ja terävä katseinen. Ainakin minusta ymmärtää hyvin minun puhettani mitä kulloinkin sanon , ja tällä variksella on ihanan mantelin isot silmät!  Olen tehnyt havainnon: pienet sorsulit ovat lähtenneet turvallisempaan paikkaan, kevättalvella ruokin heitä jopa kädestäni ja juttelin heille, ymmärsivät hyvin ja jopa asioilleni sain vastauksia, ja välillä poikalinnut lentäen hyppäsivät ottamaan leivän murusta. Minusta linnut ovat viisaita ja suloisia, minusta ne olisi olleet kylmissään ja, olleet ilman ruokaa, jos en olisi nähnyt tätä asiaa, kun ihmisistäkin jokainen välittäisi, ei sen tarvitse, kun hei voisinko soittaa sinulle, tai voisinko kantaa vanhalle ihmisille painavan kassin, tai pitää ovea auki, kun mennään kauppaan: usein niin teen ja pidän auki, eikä kannata olla negatiivinen, vaan mielummin ajatella iloisia asioita ja posiitivisesti eteenpäin, vaikka tämä olikin monella tapaa vaikea corona-aika, ja on vaikea ymmärtää monia, mutta ei kannata jäädä vanhaan niin sanotaan silti haluan antaa toivoa monelle ja uskoa unelmiin. Kieltämättä välillä on mennyt minullakin usko, mutta uskokaa tai älkää: luonto on nyt parhaimillaan, kannattaa ottaa jokaisesta päivästä se ilo mitä meille on annettu: minä usein maalaan ja kirjoittelen,  ja valokuvaus lisänä, pienistä hetkistä kannattaa ottaa irti, jos joltain on mennyt työpaikka kannattaa mennä siihen pariin missä sinä olet vahvimmilla ja hyvä, ja mistä tykkäät, sen perusteella kannattaa rakentaa tulevaisuutta. Minä löysin nämä ja olen tykännyt myös laulaa  ja soittaa nokkahuilua, usein soitan huuliharppua metsäpolulla, siinä vaan on jotakin taianomaista. Minulla oli niin kamalaa: minulta vietiin lapset ja jopa työpaikka, kuvitelkaa sitä: minut oikeasti jätettiin pulaan, en saanut vastakaikua keneltäkään, minun silmieni alla leikittiin ja piti elää ihan minimiperuspäivä rahalla eli sairaspäivärahalla, mihin ikinä en olisi ollut tarvetta, kun oli työpaikka enkä saanut yli 10v tehdä töitä. Jos laskee menetin isot tulot verrattuna 2vuoden corona-aikaan kaikki on suhteellista, en tarkoita vähätellä tätä aikaa mutta täällä monella on jo ollut vaikeaa ennen tätä, varsinkin ne joilla on lapset ja jotka ollaan taisteltu omia kansalaisoikeuksiamme, mutta kyllä niin turhalta tämä on ainakin minuun vaikuttannut eikä meitä puolusta kukaan meidän oikeuksiamme  ennen kuin on omalla kohdalla tai liian myöhäistä, näin vain ei voi jatkua, ja taiteilijat jätettiin selvitymään yksin sekä yrittäjät kamppailemaan yksin. Kyllä tässä oikeasti on ollut vitsit vähissä, eikä kukaan kysynyt meiltä mikä tää corona oikein oli, meille vaan iskettiin maskit ja turvavälit, piikit, ei sanottu mikä tämä oikein oli, jopa monille näistä tullut kaikenlaista eikä ihmisiä voi erottaa toisistaan niin kuin minun lapsista se on vieraanuuttamista... tälläinen tarina  terv. Seija Chiarina Kohlenberg

DAS GLITZERN DER SONNE AUF DER WASSEROBERFLÄCHE

Heute warein schöner sommertag, ich war schwimmen, und am Flussufer war auch meine nette Krähe, die mich oft begrüsst. Ich sitze ofy mit meinem Mann auf der Bank und lausche dem Vogelgezwitscher, und dann beobachte ich die Krähe und bröckele ihr Brotkrumen. Der Vogel steckt sich den Schnabel so voll wie es eben geht, fliegt weg und versteckt das brot, vielleicht teilt er es mit seinem Weibchen, weil dieses noch zu ängstlich ist um näher zu kommen. Dann sagte ich eimal, du sollst auch mal schwimmen, und so ging er ins Wasser und pkantschte grossartig mit den Flügeln. Ich gab ihm den Namen Michael, ein Spaziergänger wunderte sich, wie ein Vogel so zahm werden kann. Und der hat ein so gutes Gedächtnis, und einen scharfen Blick, und mich dünkt dass er auch meine Sprache versteht, und er hat so schöne mandelgrosse Augen. Ich habe die Beobachtung gemacht, dass meine Wildenten den Ort gewechselt haben. Noch im Spätwinter habe ich sogar aus der hand gefüttert, und es waren oft ihrer 30-50, habe zu ihnen gesprochen und sie haben mir geantwortet, und die Männchen hüpften, kamen näher und frassen mir aus der Hand. ich finde dass die Vögel weise sind. Sie sahen verfroren aus, und als hätten sie hunger. Und wenn ich das nicht so gesehen hätte, könnte ich auch nicht so denken, dass man auch zB alten leuten helfen sollte, ihnen die Kauftasche nach Hause tragen, die Tür zum Geschäft offen halten. Man sollte nicht immer negativ denken, sondern sich auch an kleinen Dingen erfreuen, und positiv vorwärts gehen. Auch wenn diese ein schwere Zeit ist, diese Corona-Zeit, so sollte man auch hier weiterblicken, und nicht im Alten hängenbleiben. Dennoch möchte ich Hoffnung wecken und an meinen träumen festhalten, obwohl ich zugeben muss, dass auch ich oft meine Hoffnung und den Glauben verloren habe. Aber glaubt es mir, die natur gibt einem immer wieder Hoffnung, und hat jetzt im Mittsommer ihr schönstes Gesicht, und am besten ist es, man hat Freude an jedem schönen neuen Tag, und dann male ich, schreibe und fotografiere auch. Den kleinsten Momenten sollte man immer etwas Schönes abgewinnen. Und wenn jemand wieich seinen Arbeitsplatz verloren hat, dann sollte er sich dem zuwenden, wo er am stärksten ist, und was er gerne tut, und sich so seine neue Zukunft aufbauen. Und die habe ich gefunden: Ich mag singen, Blockflöte spielen, und oft auch die Mundharmonika auf dem Waldweg, das hat etwas Verzaubertes an sich. Ich habe es im leben schwer gehabt, meine Kinder ans Sozialamt verloren, und auch meinen Arbeitsplatz. man hat mich sitzen lassen und ich habe kein Echo auf meine fragen - Warum denn - bekommen, musste mit einem Minimum an Krangeld auskommen, konnte 10 jahre lang keine Arbeit annehmen, womit verglichen die 2 Jahre Corona-Zeit nicht viel Gewicht haben. Alles ist relativ. Viele haben es schon scher gehabt, bevor die Corona kam, besonders alleinstehende mütter mit Kindern, wir haben für unsere Bürgerrechte kämpfen müssen ohne Antwort zu bekommen, und oft kommt mir alles ganz vergeblich vor, uns verteidigt niemand bevor es zu spät ist. So kann es einfach nicht weitergehen. Die Künstler und auch die Kleinunternehmer hat man alleingelassen, um allein zurechtzukommen, und so sind wir nun mit unsere Weishaeit am Ende. Niemand weiss wirklich was diese Corona ist, wir mussten einfach mal Masken aufsetzen, Sicherheitsabstand halten und uns impfen lassen, und niemand weiss was dieses sich am Ende für Auswirkungen haben kann. So werden wir voneinander entfremdet, wie auch der kinderschutz es mit den Kindern und ihren Eltern bezweckt. So eine Geschichte diesmal... (dt. Oliver)

Heinolassa....4.6.2021

Tämä ei ole myytävänä...Tämä tulee kirjaani...

Keijujen maailmasta....

vuodelta 2020.  Maalasin  aurinkoisena päivänä,  kesä oli lopuillaan ainakin tuntui niin.  Vaikka koko kesän uin myös sorsien kanssa, välillä juttellimme ja ruokin heitä.  He osasivat aina piristää päivääni, olivat aina iloisia nähdessäni minut.  Saivat meistä ystäviään, koska minä en hylkää koskaan eläimiä. Vaikka minulle on monesti niin tehty että, ihmiset ovat jättäneet minun selviytymään yksin. Jopa ihan pienestä pitäen, pienenä ei voi olla aikuinen. Eikä oikein  20vutiaanakaan, mutta näin vaan maailma on sain selvitä yksin ilman ystäviään.Ja taloudellisesti piti selviytyä yksin, mutta onneksi muuttui vuonna 2019. Löysin elämäni miehen joka opetti ja minä kaikkiin ihmisiin, ei kannata luottaa .On olemassa hyviä ja pahoja, aina on opittava pitää varansa niin hyvässä kuin pahassa. Tosiaan lapseni lähtivät Helsinkiin päin, oli loputonta kun en nähnyt lapsiani moneen kuukauteen. Suoraan sanottuna ikävä mursi mutta, näin meitä vanhempia kohdellaan nykypäivänä ja tämän keijuaiheisen sain valmiiksi loppu kesällä, josta tulee kirjaani kansikuva...

DIE WELT DER ELFEN UND TROLLE

Das Jahr 2020. Ich malte an einem sonnigen Spätsommertag. Ich hatte den ganzen Sommer lang am Flussufer gebadet, geschwommen und mit den Wildenten geredet, die mir immer Kurzweil schafften mit ihrem fröhlichen Gequatsche und andauernden Schnatterei. Wir wurden zu Freunden, weil ich niemals Tiere betrügen könnte. Anders mit den menschen, die mich schon von meiner frühen Jugend an immer haben sitzenlassen. Ich musste immer allein auskommen, aber dann 2019 änderte es sich, als ich meinem mann begegnete. Immer ist es so, wo es Gutes gibt, bibt es auch Schlechtes und Böses, man muss die Auswahl treffen. Dann mussten meine Kinder wieder in die hauptstadt, zur Schule und in den Normalbetrieb, und wieder durfte ich sie viele monate lang nicht shen. Die dauernde Sehnsucht macht mich ganz kaputt, und wie man sich in der modernen Welt dem menschen gegenüber verhält, aber die WElt der Elfen und trolle gibt etwas trost, und daraus soll das Titelbild meines folgenden buches werden. (dt. Oliver)

Heinolassa 27. 4. 2021

Seija Kohlenberg

Keväällä 19.5.2021........  kuvasin Heinola Tommola  tuomet kukki kauneimillaan......

Oli kaunis päivä. kävelin iloisesti ja linnut lauloi iloisesti. Usein istun rannalla mieheni kanssa ja olen aloittannut jo uimisen,  siitä nimen omaa tulee hyvä olo. Kun olen istunnut sen jälkeen mieheni kanssa.  syötän lintuja nyt viime aikoina on näkynnyt peippo kun vihellän hänelle. Hän laulaa minulle iloista sävelmää, ja samoin variksesta on tullut minulle hyvin rakas lintu. Hän usein lentää oksalle katsomaan, hyppelee iloisesti ja tanssin askelin tulee hakemaan minulta murusta.Ja tässä penkillä on kaunein näkymä rannalle, ihanasti vesi kuljettaa liplattavia aaltoja ja linnut laulaa ja soitan välillä heille huuliharppua. Ja näistä kukista tuli mieleen se, että olin pienenä aina laittannut pitkien hiuksineen sivulle kiinnittännyt hiuksiini ihan kuin prinsessalla.Tämä kaunein ja tuoksuvin ihanineen hajuineen tämä kaunis kukka. joka antaa kuvan minulle puhtaudesta. Ja tämmöinen tarina..... Olen aloittannut uudestaan kuvaamaan, jokainen kuva on minun ottama jokainen yksityiskohta kertoo kauneudesta. se on minun tarkoitus... T Seija Chiarina Kohlenberg

öljy kankaalle hinta alkaen2000£ tehkää tarjous...

TEOS..UNIKKO JA SINISET KELLOT.

Unikko syntyi Vantaalla, kun asuin joskus siellä. En ollut teokseen silloin tyytyväinen, oli liian hailakkailla maalattu. Joten vahvistin ne värit sitten paljon vahvemmilla ja muutenkin muutin väriä, olin kauan sitten muuttannut nuoruudessani  Helsinkiin. Mutta ihmisen mieli oli niin pirstoloitu, ettei voi nuoruudessa edes ymmärtää. Minua ei koskaan haluttu, että asuin siellä. Joten tein päätöksen etten palaa enää koskaan, asumaan sinne niin valitettavaa kun on. En tarkoita sitä että kaikki olisi samalaisia, mutta sen enempää en kerro miksi. Muutin Heinolaan ja vahvistin värit, vuotta myöhemmin ja on ollut Heinolan kirjastossa näytteillä eli kesänäyttelyssä 2019....  t.Seija Kohlenberg

DER MOHN UND DIE BLAUEN GLOCKEN

Der Mohn entstand in vantaa, wo ich zu der Zeit wohnte.Ich war mit dem Resultat nicht zufrieden, weil mir die farben zu schwach, grau in grau vorkamen. Deshalb verstärkte ich die farben und gab mehr Kontraste dazu, und sah wie ich in ferner Jugend nach helsinki gezigen war. Aber die Seele des menschen zerfleddert sich, wie sie es in der jugend garnicht verstehen kann. Ich glaube , niemand hat gewollt, dass ich dort wohne, und jetzt wo ich weg bin, werde ich auch nie wieder in die hauptstadt ziehen. Selbstverständlich sind nicht alle glaich, aber mehr kann ich nicht erzählen. Dann zog ich nach Heinola und verstärkte die farben ein Jahr später, und dann war das Bild auch in der Sommerausstellung der Stadtbücherei heinola 2019. (dt. Oliver)

 

Heinolassa 28. 4. 2021...

Siniset. äitienpäiväkukat

Sinivuokot....joita kuvasin äitienpäivänä luonossa...tuli hyvin moni asia tästä kuvasta mieleen: jaan ajatukseneni, kertomukseni teidän kanssa, nämä kukat olivat minulle tärkeitä,  kun olin näitä äidilleni poiminut äitienpäivänä,  ja hän  oli ilahtunut niistä, ainakin luulen, vaikka monia asioita en ymmärrä vieläkään. Kerron tarinani jota en voi ymmärtää, olin noin 17v nuori ja tapasin entisen mieheni silloin, nimiä en paljasta mutta ihmetellä täytyy: hänen olisi pitänyt tajuta ettei minun ikäiseen tyttöön vielä rupea seksuallisesti koskemaan, kun olin alaikäinen: hän oli 4v vanhempi, vaikka olin sini silmäinen hölmö ja rakastunut ja kun kyllästyin tähän mieheen,  kun ei ajatellut kun itseänsä eikä antannut minun edes käydä kouluja loppuun.  Olisi laittanut töihin siitä loukkaannuin saatikka kunnon harrastuksia mistä tykkäsin ja minut tyhmä saatiin kirjoittamaan nimeni että lapsi jää isän luokse. Viranomaiset huijasivat, ei noudattanut tapaamisia,  milloin auto rikki jne., olisin aikoinaan voinut tästä nostaa syytteen, kun oli sekaantunut. Äitini ei tehnyt mitään, kyllä olisi pitänyt, ja vielä laitettiin maksamaan elatusta, jolla ei ollut edes pysyvää työpaikkaa mutta maksoin joka markan. Mutta isäni haki pois sieltä ja sanoi minulle, et olisi viihtynyt siellä, ja koko elämäni tähän lapseen en saanut tutustua, ja että vielä jehoviin laittoi hänet pienenä mistä olen hyvin pettynnyt vieläkin, ja vielä lapsi vielä anelee lupalappua  ettei hän halua verensiirtoja: elämäni on ollut hyvin vaikeaa, siksi haluan kumminkin jakaa hiekkasen jyvän, edes jotain iloa ja tänä vuonna en saanut nuorempien kanssa edes viettää äitienpäivää joka on luonnollista,  jotka on huostaanotettuja. Enkä saanut lapsenlapsiani tavata laisinkaan. olin niin hyvä uskoinen hölmö että uskoin ihmisiin mitä tekivät selkäni takana mutta enää en onneksi, on edes minun ihana mieheni joka jakaa halauksien kera ja arvostaa minua. Minua ei ole pahemmin koskaan arvostettu, sen vaan huomasin monesti olisin monet kerrat tehnyt aikaisemmin kirjoja jo kauan sitten tai ylipäänsä maalanut mutta en pystynyt aikaisemmin, kun en kyennyt. Minulta vietiin ihmisarvoinen elämä jos vanhemmat luette tätä, pyydän teiltä: puhukaa avoimesti lapsille ja lapsien pitää saada olla vanhemmille tasavertaisia eikä jätetä sivuun niinkuin minulle nuoruudessa tehtiin, ja puhukaa siitä ettei kukaan käytä niin mies tai nainen hyväksi tekemällä näin  ja minä en saanut kokea että minulle olisi luettu satuja, sain vain koulussa josta imin kaikki  ja telvisiosta kaikki klassikot, Heidi, Emilia, Runotyttö, Peukaloisen retket. Tätäkin pyydän: lukekaa lapsille koska se auttaa monissa mielikuvituksellisessa kehityksessä, mutta niin se vain on ollut etten ole saanut viettää rauhallista aikaa lapsien kanssa: kiusata voi monella tapaa.. jokainen vauva ja lapsi ja yleensä ihminen on yhtä arvokas, oli hän sitten minkälainen ihminen tahansa. Sisar ei voi olla minun lapsilleni äiti, eivätkä lapset voi ohittaa vanhempiensa ratkaisuja. yhteiskunnan arvojärjestys näkyy menneen kokonaisuudessaan ihan nurin, mistä johtuen huostaanoton käytäntö on karannut käsistä.

Blaue Anemonen... die ich am Muttertag fotografiert habe... und mir fiel sehr vieles zu diesm Bilde ein.Ich gebe meine Gedanken weiter an euch und die Geschichte meines Lebens. Diese Blumen sind mir wichtig, weil ich solche auch früher meine Mutter zum Muttertag gepflückt hatte.Und sie hatte sich gefreut, jedenfalls glaubte ich das. Dennoch verstehe ich sehr vieles noch immer nicht: und deshalb erzähle ich meine Geschichte. Ich war 17 Jahre alt, zu jung noch, aber traf meinen ersten Mann, den Namen nenne ich nicht. Aber ich muss mich wundern, denn da er 4 Jahre älter war als ich, also schon volljährig, hätte er begreifen müssen, dass man sich an einer 17-jährigen nicht sexuell vergreift. Und obgleich ich ein blauäugiger Dümmling war und dazu verliebt, hatte ich bald die Nase voll, denn er dachte nur an sich selbst, und liess mich noch nicht einmal meine Ausbildung fertigmachen. Er wollte mich zu irgendeiner Arbeit schicken um Geld zu verdienen, und alle meine Hobbies und Ambitionen sollten so vergessen werden. Dann machte ich noch den Fehler, ein Papier zu unterschreiben, dass meine Tochter dem Vater zugesprochen wurde. Die Beamten zusammen mit dem Vater haben mich übers Ohr gehauen, keine Treffen wurden arrangiert, entweder war das Auto kaputt oder sonst etwas scheinbares... Ich hätte damit vor Gericht gehen können, habe aber auch dies nicht verstanden. Auch meine Mutter hätte etwas tun können, tat aber nichts. Dazu musste ich noch die Alimente bezahlen, und obgleich ich keinen festen Arbeitsplatz hatte, habe ich diese bis zum letzten Pfennig bezahlt. Mein Vater holte mich weg und sagte, dass ich mich hier nicht wohlfühlen würde. Mein Leben lang habe ich mein eigenes Kind nicht kennengelernt, und der Vater brachte sie schon als Kind zu den Zeugen Jehovas, was mich immer noch erbittert, weil diese so viele nutzlose und sogar gefährliche Einschränkungen im normalen Leben fordern. Mein Leben war hart, und deshalb möchte ich quasi ein Sandkorn mit euch teilen, ein ganz bischen Freude,, obgleich ich nicht einmal den Muttertag auf natürliche Weise mit meinen kindern verbringen durfte, weil diese im Gewarsam sind. Und meine Enkelkinder habe ich nie treffen dürfen, kenne sie also garnicht. Und weil ich zu gutgläubig war, haben alle hinter meinem Rücken intrigiert, nur jetzt nicht mehr, denn ich habe einen guten Mann gefunden, der schätzt mich und verstärkt dies mit Zärtlichkeit und Umarmungen. Mich hat bis dann nuemand ernst genommen, sonst hätte ich schon früher Bücher geschrieben und gemalt, aber ich hatte nicht die Kraft dazu. Man nahm mir das menschenwürdige Leben, und wenn ihr, Eltern von Kindern, dies lest, wünsche ich: Redt mit eueren Kindern offen und lasst sie gleichwertig sein. Gebt ihnen gute Ratschläge, dass sie sich nicht ausbeuten lassen, lest ihnen Märchen vor, z.B. Heidi, Rübezahl, Däumling, alles von Grimm und H.C.Andersson, denn das Lesen von Märchen ist gut für die Entwicklung der Phantasie. Aber so ist es gekommen, dass ich nie wirklich Zeit gehabt habe, in Ruhe mit meinen Kindern zusammenzusein, man kann auf vielerlei Art und Weise in bedrängung geraten... Alle Kinder und Erwachsenen sind gleichwertig, als wer sie immer geboren sind. Aber es muss Ordnung herrschen: meine Schwester kann nicht Mutter meiner Kinder sein oder so tun als ob, und Kinder können nicht die Entscheidungen ihrer Eltern überspringen. Die Gesellschaftsordnung scheint sich in ihr Gegenteil verkehrt zu haben, deswegen ist auch der Kinderschutz aus den Fugen geraten. (dt. Oliver)

öljy kankaalle hinta alkaen 2000£tehkää tarjous...

Teos.INTIAANI PRINSESSA ,JOKA SOITTAA NOKKAHUILUA.......

Maalaukseni syntyi kotonani  Heinolassa, halusin leikkiä ajatuksella käyttää erilaisia värejä.  Tämänkin olen maalannut vapaalla kädellä, kaikissa maalauksissani on että teen kaikki työni niin etten tee mitään ääriviivoja.Ja en edes suunittele etukäteen, mitä maalaan se vaan kuljetaa tarinan aina maalatessa. Ja pienenä olin soittannut paljon nokkahuilua, vaikka en paljoa oppinnut koulussa soitttamaan. Olen itse senkin korva kuulolla oppinnut soittamaan, koska en osaa mitään nuottia.Mutta nyt olen oppinnut paljon mieheni avustuksella, koska laulan joka päivä. Carmen laulu on minun suosikkini jota laulan. Ja olen ottannut takaisin nokkahuiluni ja  ja huuli harppu, jonka sain mieheltäni lahjaksi joka on hänen isänsä . Sata vuotta vanha soitin, usein kun käyn sorsia  ja lintuja ruokkimassa purolla .Soitan heille  he ovat iloisia nähdessään ja intiaanit ovat olleet minulle musiikissa avain sana. Koska se  on hyvin kaunista melodiaa ja luonto on ollut kauneimmillaan ja panhuilut ovat osa minun elämääni ja jos joskus tuleevat markinnoille Heinolaan. Ostaisin uudestaan panhuilun jonka hävitin kauan aikaa sitten,  voi olla että annoin lapsilleni sen ehkä opettelen senkin soittimen itse. Tätä teosta maalasin yöllä.

DIE INDIANERPRINZESSIN DIE BLOCKFLÖTE SPIELT...

Das Bild entstand zuhause hier in heinola, und ich spielte mit dem Gedanken die verschiedensten farben auszuprobieren. Auch dieses Bild habe ich ganz mit freien Händen gemalt, ohne jeglichen Vorzeichnungen, wie ich das immer tue. Ich plane noch nicht einmal im Voraus, sondern die Erzählung lebt im Bilde selbst und trägt dieses mit sich. In meiner jugend habe ich viel und gerne Blockflöte gespielt. obwohl man mir in der Schule nichts beigebracht hat. ich habe alles vom Hörenlernen bekommen, weil ich keine Noten lesen kann. Jetzt habe ich viel von meinem mann gelernt, weil ich täglich Gesang übe, italienische Etuden, Vaccai, und Bizets Carmen ist mein Lieblingslied (Habanera). Dazu habe ich wieder die Blockflöte sowie Mundharmonika hervorgeholt. Diese ist ein geschenk des vaters meines mannes, ein etwa hundertjähriges Instrument. Auf diesen Instrumenten spiele ich meinen Vögeln am Flussufer vor, und diese freuen sich und antworten auf ihre eigene Art und Weise. Und das schönste aller dieser Instrumente ist die Panflöte, und eine solche möchte ich mir anschaffen, sobald sie hier zu erwerben ist. Meine vorige Panflöte hatte ich vor Jahren einem meiner Kinder geschenkt. Auch dieses Bild habe ich hauptsächlich zur Nachtzeit gemalt...(dt. Oliver)

Heinolassa.30.4.2021 T.Seija Chiarina Kohlenberg.

Ei myytävänä...

Teos .VILLIKKOVARSA JA YKSISARVINEN TUOMARILINTU JOKA OLI LINTUJEN MAASSA KAIKKEIN ISOIN ARVO NIMI ELI TUOMARI........

Teos on tehty Vuonna 2020. Maalaus syntyi  syksyn puolella,  tätä maalasin myöskin ilta myöhään .Jostain syystä tuli mieleen kun aloin maalaamaan ,oli sattunnut hupa tai ainakin muistan hyvin. Hevoseen liittyen olin pienenä menossa Maatalousnäyttelyyn ja olin päässyt ilmanpääsymaksua. Äitini ja kaksoisveljeni oli sanonnut et lähde mihinkää odotat meitä tässä. Menivät maksamaan pääsymaksua, minä kun olin ihan mahdoton ja hulvaton luonne lähdin seikkailemaan.jja pääsin ilman pääsy maksua, vaikka jälkeen päin oli maksettu ja eksyin siellä etten nähnyt äitiäni ja kaksosveljeäni .Näin tutun sukulaisen järjestysmiehen sanoin olen eksynnyt. Reino oli nimeltään, mutta en tiennyt että oli tuttu. Äitini naurahti että olette sitten löytänneet toisenne, koska olimme tuttuja entuudestaan kyllä  juttua riitti sen jälkee kun emme olleet hoksanneet tätä asiaa .Näin syntyi yksisarvinen ja lintu prinssin teos, josta tuli myöskin tarina.

DAS WILDFOHLEN UND DER EINHÖRNIGE RICHTERVOGEL DER IN DER WELT DER VÖGEL DER AM ALLERHÖCHSTEN GESCHÄTZTE IST, DER RICHTER...

Das Bild ist im jahre 2020 entstanden, etwa zur herbstzeit, und auch dieses habe ich zur Abend- und Nachtzeit gemalt. Aus irgendeinem grunde kam mir eine plötzliche lustige Erinnerung, die sich auf ein Pferd bezieht. Ich war auf dem Weg zu einer Landwirtschaftsausstellung, und kam irgendwie ohne bezahlung durch die Sperre.Meine Mutter und mein bruder hatten geagt, bleib hier und warte auf uns. Ich aber lief weiter und verlor meine Mutter und meinen Bruder aus den Augen. Ich begegnete einem Verwandten, der hiess Reino, und sagte ich habe mich verirrt, meine Mutter kan und lachte, also habt ihr euch gefunden! Dann sah ich das Pferd, und so entstand nun dieses Gemälde mit dem Prinzvogel, und auch dieses wurde zu einer Erzählung. (dt. Oliver)

Heinolassa 1.5.2021 Seija Chiarina Kohlenberg

Teos.KedonKukka Vihreällä Mättäällä....

Maalaus syntyi Heinolassa,maalasin tätä yöllä kolmena päivänä tein tämän valmiiksi tietysti kuivui yksi päivä. Ja taas jatkoin tarinaani, tuli mieleeni ja se liittyy äitien päivää. Olin pieni tyttö olin noin 10v äitini nukkui tyytyväisenä. Äitien päivä oli sunnuntai halusin yllättää äitini, olin pukennut ripeästi vaatteet päälleni ja minun keltainen joponi odotti lähdin pyöräilemään Saksalaan. Joka sijaitsee Lahdessa joka on lähellä uimahallia, ainakin joskus on ollu en ole kyllä vuosi kausia käynnyt siellä ajatella siitäkin on neljäkymentäneljävuotta.  Siellä Saksalan uimahallissa oli jännä tuoksu pienentytön hajuun tuoksahti ja tosiaan siellä lähellä keräsin äidilleni kauniit sini ja punaiset vuokot. Ja tein yllättyksen ja  sanoin ihanaa äitien päivää ja veljeni iso veli oli ostannut äidilleni siskonI kanssaan kauniin ruusuisen punasineen ruusuineen joka oli ruukussa äitienpäivä ruusut. Ja minun kotipihallani rupesi kasvamaan aina kevään ja kesän aikana paljon kauniita ruusuja, ihailin aina niitä pienenä se oli kaunis muisto äidistäni. Haluan myöskin kertoa että kaikki eivät saa olla äitejä vaikka haluaisivatkin, minusta ennen näkemätöntä mitä en olisi koskaan sietännyt,minulla sellainen on. En voi sietää vaikka kuinka haluaisin en voi ymmärtää, ikinä sitä asiaa miksi minä en saanut olla lapsilleni äiti. Ja sitä oisin toivonnut, ei lapsi kehity minkälaiseksi jos lapsi ei saa jakaa rakkautta. Lapsi tarvitsee jakaa omien vanhempien kanssa rakkautta, niin ilot kuin surut ei lapsia heitellä paikasta toiseen. En saanut jakaa heitä heitettiin paikasta toiseen,  tarkoitan sitä että en saanu jakaa montaa päivää heidän kanssaan .Välillä siellä ja täällä  nyt ymmärrän miksi jostain ihmisistä tulee kyynisiä, ymmärrän hyvin koska he eivät ole lapsena kokenneet rakkautta .Ja minusta on kauheata mitä minullekkin on tehty, rikottu perheeni toivoisin koko sydämmestäni että kaikki huostaanotot loppuisi maan päältä. Ja antakaa ihmisten rakastaa toisiaan, se jos joku kysyisi miksi haluan maalata tai kirjoitaa kirjojani. Se on syy en saanu pienenä elää lapsuuttani, siksi haluan jakaa tämän kaikkien ihmisten kanssa. Näin syntyi kedonkukka joka elää kaikkien sydämmessämme, sitä toivon ja olkaa rehellisiä ihmisille. Minä pyrin siihen joka päivä ja rukoilen joka päivä että pahuus loppuu maan päältä.

WIESENBLUME AUF GRÜNER MATTE

Das Gemälde entstand in Heinola, ich malte es innerhalb von dreifolgenden Nächten. Ich lasse das Bild übertag trocknen und die Erzählung trägt mich am folgenden Abend weiter, und diese bezieht sich auf den Muttertag. ich war ein kleines Mädchen, 10 Jahre alt, und meine Mutter schlief ruhig am Morgen. Der Muttertag ist ein Sonntag, und ich wollte meine Mutter überraschen, zog mich schnell an, nahm mein fahrrad, eiinen gelben Jopo aus dem Stall und fuhr in den Park in Saksala.Dort duftete es schön und ich fand und pflückte meiner Mutter einen dicken Strauss schöner blauer und roter Anemonen. Und ich kam nach Hause und übberraschte meine Mutter und wünschte ihr einen frohen Muttertag und mein Zwillingsbruder hatte zusammen mit meiner Schwester einen Strauss von Muttertagsrosen gekauft. Und die wurden in den Garten gepflanzt und seitdem wuchsen jeden Sommer schöne Rosen in unserem Vorgarten. Dazu möchte ich sagen, dass aber lange nicht alle Mütter, die Mutter sein wollen, auch die Möglichkeit und Erlaubnis dazu haben, ob das Kind sich zusammen mit seiner natürlichen Mutter entwickeln darf oder nicht. Es ist eine Schande wie sich die moderne gesellschaft den Familien gegenüber verhält, alleinstehende Mütter erden von ihren eigenen Kindern weggerissen, durch die Kommunalkorruption ausgebeutet usw. - Ich wünsche nicht nur für mich, sondern für auch zehntausende von allainstehenden Müttern dass sich das ganze Gesellschaftssystem in bezug auf die Gewahrsamnahme von Kindern auflöse, und wieder eine menschliche Anschauung sich durchsetzt. Wann wird die Zeit reif sein? So entstand die Wiesenblume, die in jeder Seele wächst, und ich hoffe dass wir wieder ehrlich zueinander sen können. Ich möchte immer ehrlich sein und bete dafür dass das Böse aus der Welt verschwindet, in einer besseren Zukunft, (das Neue Jerusalem der Offenbarung Johannis). (9.5.21,dt. Oliver)

Heinolassa.2.5.2021.Terveisin Seija Chiarina Kohlenberg....

Pölkky,jolla on kuin ihmisen kasvot......

Kävelen usein Tommolan rantaa, ja metsätiellä, huomasimme mieheni kanssa   kun muutimmeTommolaan.Huomasimme metsätiellä usein tämän pölkyn, joka muistutti varjoltaan ihmisen kasvoja ja varsinkin talvella, talsimme ja usein haistelimme luonnon ilmaa.Ja ihailimme metsää, rantamaisemaa ja lintujen elämää.  Menen myös keväisin uimaan mahdollisimman varhain, ainakin kasvot ja hiukset kastelemaan vaikka muuten ei pystyisi heti uimaan.  Alkukeväällä  on parantava tarkoitus parantaa ihminen, viime vuonna uin 10. päivä Marraskuuta asti.  Katsotaan mihin tänä vuonna pääsen. 

Wir gehen oft den Uferweg lang hier in Tommola, und uns stach dieser seltsame Baumstumpf ins Auge, der zusammen mit seinem Schatten den Eindruck eines versteiften Menschen mit Gesichtszügen macht, und dies besonders bei winterlicher Dämmerung, und wir gehen vorüber und atmen den Duft der Natur. Und bewundern den Wald, die Flusslandschaft und das Leben der Vögel. Im Frühjahr versuche ich möglichst bald im Fluss schwimmen zu gehen, jedenfalls erst die Füsse und das Gesicht wenn das Wasser noch zu kalt ist. Der Vorfrühling hat eine starke Wirkung auf das Wohlbefinden und die gesundheit, und voriges Jahr schwamm ich bishin zum 10. November. Mal sehen wie es dieses jahr wird. (dt. Oliver)

Heinolassa...16.2021 Seija Chiarina Kohlenberg

Teos. Valkovuokko, Ja Hämähäkit punoavat verkkoa....

 Maalaus syntyi 2020. Ajattelin tämän tapaista tehdä ja lisäsin terälehtiin siniset pallukat ja korostin Valkovuokkoa sinisellä meren värillä.Ja taustan laitoin keltaisella ja kumminkin jotain puuttui, tein verkon vaalealla sävyllä. Ja sen jälkeen ajattelin tehdä Hämähäkit, ihan niin kuin kävelisi musiikin soidessa ja mennä johonkin päämäärään. Jokaisella on oma työ mitä heidän pitää noudattaa. Tuli mieleen Hämähäkit siitä kun asuin Lahdessa omakotitalossa, pienenä kummastelin  kun oli autotalli puinen ja usein hyppäsin lumen pinoon katolta.Ja kun kesä tuli ihailin sitä tai ainakin katsoin tosi läheltä sitä. Hämähäkkiä ja usein meidän nurmikolla oli pystyssä kiinitettynä pyykkinarut kivasti tuulen mukana huojui. Ja tein niihin usein majat villapeitoistani, kiinnittin pyykkipojilla ja usein pihallani lauloin yksinäni. Linnut kuuntelivat ja sirkuttivat iloisesti. Tälläinen tarina siitä tuli maalatessa, koska jokaiseen aina liittyy jokin muisto.

DIE WEISSE ANEMONE UND DIE SPINNEN WEBEN IHRE NETZE

Das Gemälde entstand 2020. Ich wollte soetwas malen, und fügte den Blütenblättern blaue Bällchen hinzu, und vertärkte die Anemone mit einem meeresblauen Hintergrund. Deennoch fehlte etwas, und so malte ich ein Netz in hellen farben. Dann wollte ich die Spinnen malen, und hatte das Gefühl in der Natur zu wandern und Musik zu hören. Jeder soll das tun dürfen was er am besten kann. Die Spinnen erinnerten mich an meine Kindheit im eigenen Haus, wir hatten einen Autounterstand aus Hlz, und wie ich als Kind bei Schnee aufs dach geklettert bin und dann in den Schnee gesprungen, und wie im Sommer in dem hölzernen Stall die Spinen ihre netze woben. Und die Wäscheleinen schaukelten im Wind, und oft habe ich mir Zelte aus Wolldecken im Vorgarten gemacht, und habe allein vor mich hin gesungen. Und die Vögel haben zugehört und geantwortet auf ihre Art, und so entstand die Bildergeschichte, gleichzeitig beim Malen. Alle Dinge haben eine Erinnerung in sich selbst.(dt. Oliver)

 

Heinolassa.4.5.2021 terkuin Seija Chiarina Kohlenberg

Teos.. ALPIILA, JA VALKOISEN HELMEN ARVOITUS

Työn alla onVarpuli-pojalle jatkoa,jonka nimeksi tulee Alpiila ja   Valkoisen helmen arvoitus nimen omaan kirjaani. Tämä maalaus tulee yksi kirjan kansiin ja kirjoitusta tulee noin 200-250 sivua ja 14 värikuvaa. Hahmot olen itse tehnyt ja luonut, ei ole keneltäkään matkittuja ja aikaisintaan jouluna.Tuli toisenlainen projekti mutta,siitä tulen myöhemmin paljastamaan kun on ajankohtaista, Alpiilaan liittyy valokeijut, keijuja ja Varpuli-poika.  Tulee olemaan  monisäkeinen niinkuin Miina, tämän maalasin vuosina 2020-2021 välillä. Kun corona oli moniin ihmisiin iskennyt, tarkoitan sitä kun moni teki etänä jopa lapset saivat tehdä opiskelujaan etänä. Minulla kumminkin oli ilon pilkahdus elämässä, olin tavannut ihanat sorsat jotka seurustelivat ja puhuivat minulle metsässä kun syötin heitä. Oli syntynyt hyvin erikoinen suhde, eli pystyin kommunikoimaan heidän kanssaan kädestäni söivät .Mutta ei tietysti heti, sattumalta lähestyin uimalla he uivat minun kanssani meillä oli yhdessä mukavaa. Olin lapsena Lahdessa kun olin pieni noin 10v, olin keinunut kun siellä oli puisto samassa. Ja siellä oli sorsia jonkun verran, en muista kuin noin 6 mutta sain kuulla myöhemmin koko puistosta oli tehty perhe puisto. Kävin itsekin siinä lapseni kanssa, minulle se oli ihan katasrofi. On hyvä kun on lapsille jotain, mutta ei niitä kaikkia paikkoja saa viedä eläimiltä. Ensinnäkin ne ovat olleet ennen ihmisiä, se ainakin oli ollut minulle nähtävyys ennen kuin Launeelle tuli perhepuisto ja ennen sitä se oli sorsalampi....joka  sijaitsi Lahdessa.....

ALPIILA UND DAS RÄTSEL UM DIE WEISSE PERLE

Ich arbeite an der Fortsetzung des Buches der Weidenrutenbub, und die neue geschichte bekommt den namen Alpiila und das Rätsel um die weisse Perle. Dieses gemälde wird eines derer sein, die auf den buchdeckel von Alpiila kommen, dazu wird das Buch etwa 200-250 Seiten Text sowie 14 Farbgemälde enthalten. Alle Personen und geschehnisse sind von mir erdacht und ich habe niemanden nachgeahmt, und hoffe, den Text bis etwa Wihnachten dieses jahres fertigstellen zu können. Dazu kommt noch ein neues Projekt, aber darüber erzähle ich wenn die Zeit reif ist. Zu Alpiila gehören die Elfen, Lichtalben, der WEidenrutenbub, und sie ist so vielgestaltig und frbenfroh wie auch schon Miina im Weidenrutenbub. Dieses habe ich im Witer 2020/21 gemalt, als sich Corona schon über die Welt ausgebreitet hatte, alles auf Distanz getan musste, es keine Konzerte, theater, Ausstellungen mehr gab, und auch der Schulunterricht am Bildschirm gegeben wurde. ich hatte doch einen Freudenfunken im leben, als ich die Wildenten am Flussufer kennenlernte, mit ihnen schwamm und redete und sie mit Brotstückchen und Preiselbeeren fütterte.Ich wohnte als Kind in Lahte, und als etwa 10-jähriges Mädchen habe ich oft im Park geschaukelt. Und da war damals ein kleiner Ententeich und eine Wildentenfamilie, vielleicht fünf oder sechs Vögel, hörte aber erst später dass man aus dem ganzen Park einen sogenannten "Familienpark" gemacht hatte, der Ententeich verschwunden war, dafür ein cafe und Spielplatz und Minigolf... Zwar ist es schön und gut, dass Kindern und Familien etwas geschaffen wird, aber andererseits sollte man den Tieren nicht allen Lebensraum nehmen, schliesslich waren diese ja schon vor uns auf dieser Welt. Und der Ententeich war eine Sehenswürdigkeit, bevor er unter dem Familienpark verschwand, und das war im Stadtteil Laune... der gehört zur Stadt Lahti, und das ist in Finnland...(dt. Oliver)

 

.

 

 

 

 

Heinolassa..7.5.2021 Seija Chiarina Kohleinberg

 

 

 

 

 

 

Puu joka muistuttaa isoa jättiläisen isoavarvasta........

Hei olin mieheni kanssa kävelemässä satuisessa metsässä Tommolassa, koska minulle nämä ovat sadunomaisia puita, tai ylipäänsä linnut ja muutenkin luonto: voiko olla kauniimpaa? Luonnolla on omat keuhkot, niin sanotaan, olen edelleenkin niin sademetsiä ei saa tuhota,  koska silloin ihmiset voivat huonosti. Lapissakin on paljon kauniita yksityiskohtia niin minä muistan sen ja otin tämän kuvan koska näin siinä puussa jättiläisen varpaan, ja tuli mieleen siitä kertomus jättilläisestä: meinaan tyttöllä oli todella pitkät hiukset jotka ulottuivat toiseen universumiin asti, ihmiset kulkivat näitten hiusten kautta, jossa myöskin oli isoin puu jota ei voinnut leikata, koska jättiläinen meni siitä, niin toisetkin ihmiset olettivat että sieltä saa kultaa, mutta jättiläinen nukkui kun oli syönnyt vatsansa täyteen ruokaa. Silloin ihmiset käyttivät tätä asiaa hyväksi,   ja sen jälkeen ei kukaan enää pässyt tähän maailmaan, sillä jättiläinen suuttui ja sahasi tai mursi paremminkin puun, ja tyttö tuli jättiläisen vaimoksi. Tämä kertomus kuvaa tämän hetken henkeä, ja tämmöinen tarina tuli tästä....

EIN BAUM, DER AN DEN GROSSEM ZEH EINES RIESEN ERINNERT

Hallo, ich war mit meinem Mann auf unserem Waldweg in Tommola bei etwas regnerischem Wetter, und ich finde, dass hier die Bäume sehr märchenhaft sind, wie der ganze Wald überaus: Die Vögel, die ganze Natur, kann es etwas schöneres geben? Die Wälder haben ihre eigene Lunge, und eben deshalb darf man die Regenwälder nicht zerstören, weil es sonst der Menschheit immer schlechter geht. Auch in Lappland gibt es sehr viele Naturschönheiten, an die ich mich gut erinnere, und deshalb nahm ich dies Foto von dem Baumstumpf, der an den grossen Zeh eines Riesen gemahnt, und dafile mir die Geschichte von dieser Riesenfamilie ein: Das Riesenmädchen hatte so lange Haare, dass diese sich bis in das nächste weit eintfernte Universum erstreckten, und die Menschen zogen sich an diesen Haaren von einem Universum ins andere. Dort war auch ein riesiger Baum, der nie abgehackt werden durfte, denn der Riese benutzte ihn, und so glaubten die Menschen, es gäbe dort Gold zu finden, aber der Riese schlief fest, nachdem er sich seinen riesenhafeten Magen vollgegessen hatte. Dann versuchten die Menschen nutzen daraus zu ziehen, aber später konnte niemand mehr diese Welt erreichen, weil sich der Riese erzürnte, und deshaöb den Baum durchsägte oder besser gesagt in Staub hackte.Und Dann heiratete der Riese das Mädchen. Diese Geschichte gibt ein gutes Bild von dem Geist der heutigen Zeit, und es ist die Geschichte von heute... (dt. Oliver)